Tag: Oskar Merikanto

Posted on

Mémoires sur Lasten Maailmasta (From the World of Children), Op.31 de Oskar Merikanto, information, analyse et tutoriel de performance

Aperçu Général

“Lasten Maailmasta, Op. 31” (Du monde des enfants, Op. 31) d’Oskar Merikanto est un recueil bien connu de dix pièces pour piano. Merikanto (1868–1924) était un compositeur finlandais éminent, et cet ensemble est considéré comme l’une de ses œuvres notables, en particulier pour son accessibilité et son caractère charmant et programmatique.

Voici un aperçu général :

  • Genre et instrumentation : C’est un recueil de pièces pour piano solo, souvent classées comme pièces de caractère ou musique à programme, ce qui signifie que chaque pièce vise à dépeindre une scène, une émotion ou une histoire spécifique.
  • Public cible/Difficulté : Les pièces sont généralement décrites comme “petites et faciles à jouer”, ce qui les rend populaires auprès des étudiants en piano et de ceux qui recherchent de la musique finlandaise pour piano accessible mais expressive.
  • Thèmes programmatiques : Comme son titre l’indique, le recueil évoque divers aspects du monde de l’enfant, souvent à travers des vignettes délicieuses et imaginatives. Les titres des mouvements individuels indiquent clairement ces thèmes.
  • Mouvements : Le recueil se compose de 10 mouvements, chacun ayant un caractère distinctif. Voici quelques exemples notables :
    • “Rukous” (Prière)
    • “Nuku Nukkisein – Tuutu-laulu” (Dors, ma petite poupée – Berceuse)
    • “Menuetto lastenkammarissa” (Menuet dans la chambre d’enfant)
    • “Juna kiitaa ohitse” (Le train passe en coup de vent)
    • “Poikien sotamarssi” (La marche de guerre des garçons)
    • “Mustin hautajaiset” (Les funérailles de Musti)
    • “Kylan pelimanni” (Le musicien du village)
    • “Wenelaulu” (Barcarolle)
    • “Mummo kertoo” (L’histoire de grand-mère)
    • “Leikin pyorteessa” (Dans le tourbillon du jeu)
  • Style musical : Le style de Merikanto intègre souvent des éléments de musique folklorique finlandaise et de Romantisme, caractérisé par des mélodies lyriques et des harmonies attrayantes. “Lasten Maailmasta” met en valeur sa capacité à créer des paysages sonores miniatures à la fois engageants et évocateurs.
  • Popularité et héritage : L’œuvre demeure une partie appréciée du répertoire pianistique finlandais et est fréquemment interprétée et étudiée en raison de son charme inhérent et de sa valeur éducative. Elle offre un aperçu du monde innocent et imaginatif de l’enfance à travers le regard d’un compositeur finlandais talentueux.

Caractéristiques Musicales

“Lasten Maailmasta, Op. 31” (“Du Monde des Enfants”) d’Oskar Merikanto est un recueil fascinant de miniatures pour piano qui met en valeur son mélange unique de Romantisme et d’éléments musicaux nationaux finlandais. Voici ses principales caractéristiques musicales :

  • Programmatique et Évocateur : Chacune des dix pièces est une “pièce de caractère”, ce qui signifie qu’elle vise à dépeindre une scène, une humeur ou une idée spécifique, souvent directement suggérée par son titre. Ce caractère programmatique est une caractéristique essentielle, invitant l’auditeur à imaginer le “monde des enfants” dépeint. Les exemples incluent le balancement doux d’une “Berceuse” (“Nuku Nukkisein – Tuutu-laulu”), le charme digne d’un “Menuet dans la chambre d’enfant” (“Menuetto lastenkammarissa”), l’excitation du “Train qui passe en coup de vent” (“Juna kiitaa ohitse”), et les “Funérailles de Musti” (“Mustin hautajaiset”), sombres mais enfantines.

  • Mélodique et Lyrique : Merikanto était connu pour son don mélodique, et ce recueil ne fait pas exception. Les pièces sont remplies de mélodies attrayantes et mémorables qui ont souvent une qualité chantante. Ces mélodies sont généralement diatoniques et accessibles, ce qui contribue à la popularité du recueil.

  • Simplicité Harmonique avec des Touches Romantiques : Bien que fermement enracinées dans l’harmonie tonale, les compositions de Merikanto présentent souvent des harmonies romantiques riches, mais pas excessivement complexes. Il y a des progressions d’accords expressives qui ajoutent de la profondeur et de l’émotion sans être dissonantes ou difficiles pour l’auditeur. La modulation, bien que présente, se déplace généralement vers des tonalités étroitement liées, maintenant un sentiment de cohérence.

  • Exigences Techniques Accessibles : Une caractéristique importante est la vocation pédagogique de ces pièces. Elles sont généralement “petites et faciles à jouer”, ce qui les rend idéales pour les pianistes en développement. Cela ne signifie pas qu’elles manquent de substance musicale ; au contraire, Merikanto crée avec maestria une musique expressive dans des limites techniques, se concentrant sur la musicalité, le phrasé et le caractère plutôt que sur la virtuosité.

  • Variété des Humeurs et des Textures : Malgré leur brièveté et leur relative simplicité, les pièces offrent un large éventail d’humeurs et de textures. Du calme délicat de la “Prière” (“Rukous”) à la pulsion rythmique de la “Marche de guerre des garçons” (“Poikien sotamarssi”) et la qualité narrative de “L’histoire de grand-mère” (“Mummo kertoo”), Merikanto utilise efficacement différents tempos, dynamiques et figurations pianistiques pour créer des atmosphères distinctes.

  • Influences Folkloriques Finlandaises (Subtiles) : Bien que ne citant pas ouvertement des airs folkloriques, la musique de Merikanto, y compris “Lasten Maailmasta”, porte souvent une saveur nationaliste subtile. Cela peut être entendu dans les lignes mélodiques simples et directes et une certaine qualité nostalgique ou sérieuse qui résonne avec les traditions folkloriques finlandaises.

  • Forme Miniature : Chaque pièce est une miniature autonome, adhérant généralement à des formes simples comme des structures ABA (ternaire) ou binaires. Cette concision fait partie de leur charme et de leur efficacité, permettant à chaque “instantané” du monde des enfants d’être pleinement exploré en peu de temps.

En somme, “Lasten Maailmasta” se caractérise par son charmant programmisme, ses mélodies lyriques, ses harmonies accessibles et une délicieuse variété d’humeurs, le tout présenté dans des miniatures pour piano techniquement abordables et concises. Il encapsule parfaitement l’attrait de Merikanto en tant que compositeur de pièces de caractère romantiques, attrayantes et expressives.

Analyse, Tutoriel, Interprétation et Points Importants pour l’Exécution

“Lasten Maailmasta, Op. 31” d’Oskar Merikanto est un recueil charmant et pédagogiquement précieux pour le piano. Voici un résumé de son analyse, de son interprétation et des points importants pour son exécution :

Analyse et interprétation (Général)

  • Essence Programmatique : La principale lentille analytique pour ce recueil est sa nature programmatique. Chaque pièce (par exemple, “Prière”, “Menuet dans la chambre d’enfant”, “Le train passe en coup de vent”, “Les funérailles de Musti”) est une pièce de caractère qui vise à dépeindre une scène, une émotion ou une narration spécifique du point de vue d’un enfant.
    • Interprétation : La tâche principale du pianiste est de comprendre et de transmettre l’“histoire” ou l’humeur de chaque pièce individuelle. Par exemple, “Prière” exige une interprétation sereine et réfléchie, tandis que “La marche de guerre des garçons” nécessite une approche audacieuse et rythmique. “Les funérailles de Musti”, malgré son titre quelque peu morbide, doit être interprétée avec une tristesse et une simplicité enfantines, sans être excessivement dramatique.
  • Emphase Mélodique : La force de Merikanto réside dans ses mélodies lyriques.
    • Interprétation : La mélodie doit toujours être clairement mise en évidence, souvent avec un timbre chantant. Même dans les pièces avec une impulsion rythmique plus forte, la ligne mélodique doit être prédominante.
  • Simplicité Harmonique : Les harmonies sont généralement diatoniques et simples, reflétant le monde innocent qu’elles dépeignent.
    • Interprétation : Bien que simples, ces harmonies sont expressives. Portez attention aux changements d’accords et à leurs implications émotionnelles, même les plus subtiles.
  • Forme : La plupart des pièces suivent des formes binaires ou ternaires (ABA) simples, ce qui les rend faciles à saisir structurellement.
    • Interprétation : Comprendre la forme aide à façonner l’ensemble de la pièce, en sachant où les idées principales reviennent ou contrastent.

Points Importants pour le Jeu au Piano

  • Toucher et Son :
    • Legato : De nombreuses pièces nécessitent un toucher legato beau et lié, en particulier pour les lignes mélodiques. Concentrez-vous sur des transitions fluides entre les notes.
    • Voix : Faites toujours ressortir la mélodie, en vous assurant qu’elle chante au-dessus de l’accompagnement. Cela exige un équilibre soigneux entre les mains (et à l’intérieur de chaque main pour les textures polyphoniques).
    • Articulation : Portez une attention particulière aux indications d’articulation de Merikanto (liaisons legato, staccatos, accents). Elles sont cruciales pour définir le caractère de chaque pièce. Par exemple, les staccatos dans “Le train passe en coup de vent” créent le son percussif des roues, tandis que le legato dans “Prière” transmet la tranquillité.
  • Rythme et Tempo :
    • Rythme Régulier : Bien que certaines pièces puissent inviter un léger rubato (par exemple, “L’histoire de grand-mère” pour un effet narratif), une régularité rythmique fondamentale est importante, surtout dans les mouvements de marche ou de danse.
    • Tempo Approprié : Choisissez des tempos qui permettent la clarté de l’articulation et de l’expression, en évitant de se précipiter dans les pièces rapides et de traîner dans les plus lentes. N’oubliez pas qu’elles sont “du monde des enfants”, donc l’esprit doit généralement être léger et engageant.
  • Dynamique :
    • Gamme Dynamique : Observez attentivement les indications dynamiques de Merikanto (piano, forte, crescendo, decrescendo). Celles-ci contribuent de manière significative au paysage émotionnel et à la caractérisation. Même au sein d’un mezzo forte, il peut y avoir des variations subtiles.
    • Arcs de Phrasé : Pensez à la dynamique en termes de phrases musicales, créant un flux et un reflux naturels. Les crescendos mènent souvent à un climax au sein d’une phrase, et les decrescendos procurent un sentiment de libération ou de conclusion.
  • Doigté :
    • Efficacité : Utilisez un doigté logique et efficace pour obtenir un legato fluide, des positions de main confortables et une articulation claire. Expérimentez pour trouver ce qui convient le mieux à votre main.
    • Cohérence : Une fois que vous avez trouvé un bon doigté, gardez-le pour développer la mémoire musculaire et la cohérence de votre jeu.
  • Pédalisation :
    • Clarté : Utilisez la pédale de sustain avec discernement pour améliorer la résonance et le legato sans brouiller les harmonies. Pour la plupart de ces textures plus simples et claires, moins de pédale est souvent préférable.
    • Utilisation Expressive : La pédale peut être utilisée pour créer des effets atmosphériques spécifiques, comme le léger lavage de son dans une “Berceuse” ou la résonance ajoutée dans une marche.
  • Caractérisation :
    • Imagination : Le “tutoriel” le plus important pour ces pièces est d’engager votre imagination. Pour chaque pièce, visualisez la scène ou l’émotion que Merikanto tente de transmettre. Comment un enfant exprimerait-il une “prière”, ou à quoi ressemblerait un train jouet ?
    • Narration : Abordez chaque pièce comme si vous racontiez une petite histoire. Cela guidera naturellement vos choix de tempo, de dynamique et d’articulation.

En résumé, jouer “Lasten Maailmasta” implique un mélange de précision technique dans l’exécution des indications claires de Merikanto, combinée à un fort engagement imaginatif pour faire ressortir l’émerveillement enfantin et la narration de chaque miniature. Concentrez-vous sur un beau son, une articulation claire et un phrasé réfléchi pour vraiment saisir l’essence du “Monde des Enfants”.

Histoire

Oskar Merikanto, figure centrale de la musique finlandaise, fut un compositeur, pianiste, organiste et chef d’orchestre qui joua un rôle significatif dans le façonnement du paysage musical du pays au tournant du XXe siècle. Si son contemporain, Jean Sibelius, est peut-être plus mondialement reconnu, Merikanto jouissait d’une immense popularité en Finlande, comblant le fossé entre les salles de concert classiques et la vie musicale quotidienne des gens. Il était un miniaturiste prolifique, particulièrement réputé pour ses lieder et ses pièces pour piano, qui puisaient souvent dans une sensibilité romantique infusée de subtiles caractéristiques folkloriques finlandaises.

C’est dans ce contexte d’affection publique généralisée pour ses compositions accessibles et mélodieuses que “Lasten Maailmasta, Op. 31” (Du monde des enfants) vit le jour. Bien que la date exacte de sa composition ne soit pas toujours mise en évidence, elle s’inscrit dans la période de sa production créative la plus active et la plus réussie. Le talent de Merikanto résidait dans l’élaboration d’une musique qui résonnait auprès d’un large public, et ce recueil en est un parfait exemple.

Au lieu de grandes déclarations symphoniques, “Lasten Maailmasta” présente une série de dix pièces de caractère charmantes et évocatrices pour piano solo. Chaque pièce agit comme un instantané musical, dépeignant une facette différente de l’imagination et de l’expérience d’un enfant. De la douce simplicité d’une “Prière” à l’énergie ludique du “Train qui passe en coup de vent”, ou aux “Funérailles de Musti”, poignantes mais innocentes, Merikanto capture un sens universel de l’enfance.

Le recueil gagna rapidement en popularité, non seulement pour son attrait musical inhérent, mais aussi pour sa valeur pédagogique. Les pièces sont techniquement abordables, ce qui en fait un pilier pour les étudiants en piano en Finlande et au-delà. Cette accessibilité assura leur interprétation et leur appréciation généralisées, solidifiant “Lasten Maailmasta” comme l’une des contributions les plus aimées et les plus durables de Merikanto au répertoire pianistique. Il continue d’être chéri aujourd’hui pour ses délicieuses narrations programmatiques et son incarnation du langage musical lyrique et sincère de Merikanto.

Pièce/Livre Populaire de Collection à cette époque ?

Oui, “Lasten Maailmasta, Op. 31” d’Oskar Merikanto était en effet un recueil de pièces très populaire au moment de sa sortie, et ses partitions se sont exceptionnellement bien vendues, contribuant de manière significative à la renommée généralisée de Merikanto en Finlande.

Voici pourquoi :

  • Popularité de Merikanto : Oskar Merikanto était une figure très appréciée de la musique finlandaise. Il était connu pour composer des pièces très mélodiques et accessibles, en particulier des chansons et des miniatures pour piano, qui résonnaient profondément auprès du public. Contrairement à Sibelius, dont les œuvres visaient souvent des déclarations plus grandioses et symphoniques, la musique de Merikanto était adoptée par les musiciens et les auditeurs du quotidien.

  • Accessibilité et Valeur Pédagogique : Un facteur clé du succès de “Lasten Maailmasta” fut son accessibilité technique. Les pièces sont décrites comme “petites et faciles à jouer”, ce qui les rend idéales pour les étudiants en piano de différents niveaux. Cela signifiait qu’elles étaient largement adoptées dans l’enseignement musical, assurant une demande constante pour les partitions. Lorsqu’une pièce est largement utilisée pour l’enseignement, ses ventes augmentent naturellement.

  • Thèmes Programmaticaux Charmants : Les thèmes du “monde des enfants” étaient universellement attrayants et faciles à comprendre. Des pièces comme “Berceuse” (Nuku Nukkisein), “Menuet dans la chambre d’enfant”, “Le train passe en coup de vent” et “Les funérailles de Musti” offraient de charmantes narrations musicales à la fois engageantes et faciles à s’identifier. Cela les rendait agréables pour les interprètes et les auditeurs.

  • Inclusion dans les Anthologies : La popularité des pièces individuelles du recueil, comme la “Berceuse” (Kehtolaulu), a conduit à leur inclusion dans de nombreux autres recueils et méthodes de piano. Cela a encore élargi leur portée et assuré des ventes de partitions constantes.

  • Résonance Culturelle : La musique de Merikanto, bien que de style romantique, portait également une saveur nationaliste subtile qui résonnait avec l’identité finlandaise. Cela ajoutait une autre couche d’attrait pour le public finlandais.

En substance, “Lasten Maailmasta” a touché un point sensible : il a été composé par un compositeur très populaire et accessible, il était bien adapté à l’enseignement musical, il offrait des thèmes délicieux et faciles à comprendre, et il a contribué au paysage musical national. Tous ces facteurs combinés en ont fait un succès commercial significatif en termes de ventes de partitions et un pilier bien-aimé du répertoire pianistique de son époque, un statut qu’il conserve en Finlande aujourd’hui.

Épisodes et Anecdotes

“Lasten Maailmasta, Op. 31” d’Oskar Merikanto est un recueil apprécié, et bien qu’il ne soit pas imprégné d’anecdotes dramatiques et célèbres comme certaines grandes œuvres classiques, sa popularité durable et la place unique du compositeur dans la musique finlandaise offrent quelques aperçus et faits intéressants :

Épisodes et Perspectives :

  • Un compositeur “populaire” pour le peuple : Merikanto était souvent surnommé le “compositeur du peuple” en Finlande. Alors que Sibelius était considéré comme le grand symphoniste qui a construit l’identité musicale de la nation à une échelle monumentale, Merikanto parlait au cœur des Finlandais ordinaires à travers ses mélodies accessibles. “Lasten Maailmasta” en est un exemple, offrant des pièces charmantes et faciles à comprendre qui pouvaient être appréciées aussi bien par les amateurs que par les professionnels. Son succès a souligné le rôle de Merikanto dans l’introduction de la musique classique dans les foyers et les salles de classe finlandaises.

  • Le pouvoir des miniatures programmatiques : Merikanto excellait dans la miniature. Au lieu de récits longs et complexes, il créait des instantanés musicaux vifs. Des pièces comme “Juna kiitää ohitse” (Le train passe en coup de vent) devaient être assez évocatrices à une époque où le voyage en train était un phénomène relativement nouveau et excitant pour beaucoup. La simplicité de l’imagerie permettait aux auditeurs de se connecter facilement à la musique et de visualiser le “monde de l’enfant” qu’il dépeignait.

  • Les “Funérailles de Musti” durables : L’une des pièces les plus célèbres du recueil est “Mustin hautajaiset” (Les funérailles de Musti). “Musti” est un nom de chien courant en Finlande, semblable à “Fido” ou “Spot”. La pièce, bien que dépeignant des funérailles, le fait avec une sincérité et une simplicité enfantines, la rendant poignante plutôt que morbide. Elle capture la tristesse très réelle qu’un enfant ressent à la perte d’un animal de compagnie, exprimée par une mélodie tendre et rythmée. Cette pièce en particulier est souvent mise en avant pour sa profondeur émotionnelle dans le contexte d’un recueil pour enfants.

  • Un pont vers l’enseignement musical formel : “Lasten Maailmasta” est devenu un pilier de l’enseignement du piano en Finlande. Sa difficulté progressive et ses thèmes engageants en ont fait un outil pédagogique idéal. Des générations d’enfants finlandais ont appris à jouer du piano avec le “monde des enfants” de Merikanto, imprégnant les pièces d’un fort sentiment de nostalgie et de familiarité culturelle pour de nombreux Finlandais. Cette utilisation généralisée dans l’enseignement a également assuré des ventes constantes de partitions, consolidant son statut de “succès”.

  • Au-delà du piano : Bien que principalement connues comme pièces pour piano, l’écriture très mélodique de Merikanto a fait que des éléments ou des thèmes de “Lasten Maailmasta” se sont parfois retrouvés dans d’autres arrangements ou même dans une influence subconsciente sur d’autres musiques finlandaises. Ses mélodies étaient si ancrées dans la conscience nationale qu’elles ont imprégné le tissu musical.

Anecdotes :

  • “Op. 31” : L’“Op. 31” fait référence au numéro d’opus, indiquant sa place dans le catalogue des compositions de Merikanto. Cela nous indique qu’il a été écrit relativement tôt dans sa période de composition mature, car sa production s’est étendue à de nombreux autres numéros d’opus.

  • Les deux livres (Vihko) : Le recueil est souvent publié en deux “vihko” (livres ou fascicules), les dix pièces étant réparties entre eux. Cette division pratique a également soutenu son utilisation dans l’enseignement, permettant aux élèves de progresser à travers les pièces de manière incrémentale.

  • Un compositeur d’opéras aussi : Bien que “Lasten Maailmasta” mette en lumière son talent pour les miniatures, il convient de rappeler que Merikanto a également composé des opéras, dont Pohjan neiti (La Demoiselle du Nord), qui a une signification historique en tant que premier opéra composé sur un livret finlandais. Cela montre l’étendue de ses intérêts compositionnels, même si ses œuvres plus courtes ont acquis une plus grande renommée.

Style(s), Mouvement(s) et Période de Composition

“Lasten Maailmasta, Op. 31” d’Oskar Merikanto appartient fermement au style Romantique, profondément imprégné d’éléments de Nationalisme, qui était un courant artistique prédominant en Finlande à son époque.

Au moment de sa composition, la musique de Merikanto était considérée comme traditionnelle plutôt que révolutionnaire ou avant-gardiste. Bien qu’elle ne fût pas démodée, elle ne repoussait certainement pas les limites de ce qui était considéré comme de la “nouvelle” musique, surtout si on la comparait aux sons expérimentaux émergents dans d’autres parties de l’Europe. Son style était accessible et résonnait avec le public précisément parce qu’il s’appuyait sur des idiomes romantiques établis plutôt que de les subvertir.

La musique est principalement homophonique, ce qui signifie qu’elle présente une mélodie monophonique claire et lyrique dans une voix, typiquement la main droite, avec un soutien harmonique accompagnateur dans l’autre, généralement la main gauche. Bien qu’il puisse y avoir des moments occasionnels de polyphonie implicite ou d’intérêt contrapuntique, la texture principale privilégie avant tout la ligne mélodique chantante. Ce n’est certainement pas une œuvre axée sur une polyphonie complexe.

Elle ne montre aucun signe de Classicisme dans son esthétique, ce qui impliquerait une concentration sur des formes strictes, l’équilibre et la retenue émotionnelle. Au lieu de cela, elle embrasse pleinement l’emphase romantique sur l’expression émotionnelle, la beauté lyrique et la narration évocatrice.

Il n’y a aucune influence discernable de l’Impressionnisme, qui se manifesterait par des harmonies floues, des textures chatoyantes et une concentration sur des sensations éphémères. Elle ne relève pas non plus du Néoclassicisme, qui se tournait vers des formes antérieures avec une sensibilité moderne. Elle précède l’émergence généralisée du Post-Romantisme et du Modernisme en tant que mouvements distincts, qui apporteraient une plus grande dissonance, une fragmentation et un abandon de la tonalité traditionnelle. Le langage musical de Merikanto reste fermement ancré dans une tonalité claire et des progressions harmoniques traditionnelles.

En résumé, “Lasten Maailmasta” est un recueil romantique par excellence, caractérisé par son lyrisme mélodique, ses harmonies expressives mais accessibles, et son charmant caractère programmatique, le tout imprégné d’un doux esprit nationaliste qui a profondément résonné en Finlande. Il représente un style musical traditionnel et apprécié pour son époque, se concentrant sur l’homophonie et la clarté de l’expression mélodique.

Compositions / Suites / Collections Similaires

“Lasten Maailmasta, Op. 31” d’Oskar Merikanto s’inscrit parfaitement dans une tradition de miniatures pour piano programmatiques de l’ère romantique, en particulier celles écrites pour ou inspirées par les enfants. Ces collections privilégient la mélodie, les harmonies claires et l’imagerie évocatrice, souvent avec un objectif pédagogique.

Voici quelques compositions, suites ou collections de pièces similaires :

  • Robert Schumann – Scènes d’enfants (Kinderszenen), Op. 15 (1838) :
    C’est peut-être le parallèle le plus direct et le plus célèbre. Comme l’œuvre de Merikanto, c’est un recueil de courtes pièces programmatiques pour piano inspirées du monde de l’enfance. Des pièces comme “Träumerei” (Rêverie) et “Des pays et des hommes étrangers” sont universellement aimées pour leur charme doux et leur nature évocatrice. Le recueil de Schumann est légèrement plus introspectif et poétique, tandis que celui de Merikanto est peut-être un peu plus direct dans ses représentations.

  • Piotr Ilitch Tchaïkovski – Album pour la jeunesse, Op. 39 (1878) :
    Un autre classique. Le recueil de Tchaïkovski est explicitement pédagogique, conçu pour les jeunes pianistes, et présente de charmantes pièces de caractère avec des titres descriptifs tels que “Prière du matin”, “La poupée malade”, “Les funérailles de la poupée” (un parallèle clair avec les “Funérailles de Musti” de Merikanto) et “Vieille chanson française”. Il partage la force mélodique et l’accessibilité de Merikanto.

  • Felix Mendelssohn – Romances sans paroles :
    Bien que non exclusivement “pour enfants”, les nombreuses “Romances sans paroles” de Mendelssohn incarnent la pièce de caractère romantique par excellence. Elles sont lyriques, souvent homophoniques, et se concentrent sur la transmission d’une humeur ou d’une qualité de chant sans narration spécifique. Beaucoup de ces pièces sont techniquement accessibles et belles, ce qui les rend similaires dans l’esprit à l’écriture douce et expressive de Merikanto.

  • Edvard Grieg – Pièces lyriques (divers opus) :
    Grieg, un contemporain norvégien de Merikanto (et souvent regroupé avec Merikanto comme “romantique national”), a écrit de nombreux recueils de “Pièces lyriques”. Ce sont de courtes miniatures expressives pour piano souvent avec des titres descriptifs, et beaucoup sont assez accessibles. Elles partagent le mélange de lyrisme romantique avec des influences folkloriques subtiles que l’on retrouve chez Merikanto. Des pièces comme “Arietta”, “Au printemps” ou “Valse” en sont de bons exemples.

  • Carl Nielsen – Bagatelles humoristiques, Op. 11 (1894) :
    Un recueil du célèbre compositeur danois. Bien que peut-être un peu plus audacieuses harmoniquement que celles de Merikanto par moments, ces pièces partagent l’esprit d’œuvres pour piano courtes et caractérielles conçues pour explorer différentes humeurs et textures, souvent avec une touche ludique ou légère, s’adaptant à une esthétique de “monde d’enfants”.

  • Claude Debussy – Children’s Corner, L. 113 (1908) :
    Bien qu’appartenant au style impressionniste, cette suite est thématiquement similaire car elle est dédiée à sa fille et explore des thèmes de l’enfance (par exemple, “Doctor Gradus ad Parnassum”, “Jimbo’s Lullaby”, “Golliwogg’s Cakewalk”). Bien que plus complexe harmoniquement que Merikanto, elle partage la nature programmatique et évocatrice d’une collection pour ou inspirée par les enfants.

Ces compositeurs, comme Merikanto, ont magistralement créé une musique belle et expressive dans les contraintes de formes courtes et accessibles, en faisant des piliers pour les pianistes en herbe et les publics avertis de la musique pour piano romantique.

Posted on

Muistio Lasten maailmasta, Op.31, Oskar Merikanto, tietoja, analyysi ja esitysohjeet

Yleiskatsaus

Oskar Merikannon (1868–1924) “Lasten Maailmasta, Op. 31” on tunnettu kymmenen pianokappaleen kokoelma. Merikanto oli merkittävä suomalainen säveltäjä, ja tätä kokoelmaa pidetään yhtenä hänen huomattavista teoksistaan, erityisesti sen helppokäyttöisyyden ja viehättävän, ohjelmallisen luonteen vuoksi.

Tässä yleiskatsaus:

Genre ja soitinnus: Se on kokoelma pianosoolokappaleita, jotka luokitellaan usein luonnekappaleiksi tai ohjelmamusiikiksi. Jokainen kappale pyrkii kuvaamaan tiettyä kohtausta, tunnetta tai tarinaa.

Kohdeyleisö/vaikeustaso: Kappaleita kuvataan yleisesti “pieniksi ja helpoiksi soittaa”, mikä tekee niistä suosittuja pianonsoiton opiskelijoiden ja niiden keskuudessa, jotka etsivät helppopääsyistä mutta ilmeikästä suomalaista pianomusiikkia.

Ohjelmalliset teemat: Kuten nimi antaa ymmärtää, kokoelma herättää erilaisia lapsuuden maailman piirteitä, usein ihastuttavien ja mielikuvituksellisten vinjettien kautta. Yksittäisten osien nimet ilmaisevat selkeästi nämä teemat.

Osat: Kokoelma koostuu kymmenestä osasta, joista jokaisella on omaleimainen luonne. Joitakin merkittäviä esimerkkejä ovat:

  • “Rukous”
  • “Nuku Nukkisein – Tuutu-laulu” (Kehtolaulu)
  • “Menuetto lastenkammarissa”
  • “Juna kiitää ohitse”
  • “Poikien sotamarssi”
  • “Mustin hautajaiset”
  • “Kylän pelimanni”
  • “Venelaulu”
  • “Mummo kertoo”
  • “Leikin pyörteessä”

Musiikillinen tyyli: Merikannon tyyli sisältää usein suomalaisen kansanmusiikin ja romantiikan elementtejä, joille ovat ominaisia lyyriset melodiat ja miellyttävät soinnut. “Lasten Maailmasta” esittelee hänen kykynsä luoda pieniä äänimaisemia, jotka ovat sekä mukaansatempaavia että mieleenpainuvia.

Suosio ja perintö: Teos pysyy rakastettuna osana suomalaista pianorepertuaaria, ja sitä esitetään ja opiskellaan usein sen luontaisen viehätyksen ja kasvatuksellisen arvon vuoksi. Se tarjoaa katsauksen lapsuuden viattomaan ja mielikuvitukselliseen maailmaan taitavan suomalaisen säveltäjän silmin.

Musiikin ominaisuudet

Oskar Merikannon “Lasten Maailmasta, Op. 31” on kiehtova pianominiatyyrien kokoelma, joka esittelee hänen ainutlaatuisen sekoituksensa romantiikasta ja suomalaisista kansallisista musiikillisista elementeistä. Tässä sen tärkeimmät musiikilliset ominaisuudet:

Ohjelmallinen ja mieleenpainuva: Jokainen kymmenestä kappaleesta on “luonnekappale”, mikä tarkoittaa, että se pyrkii kuvaamaan tiettyä kohtausta, tunnelmaa tai ideaa, usein suoraan nimensä ehdottamana. Tämä ohjelmallinen luonne on ydinominaisuus, joka kutsuu kuulijan kuvittelemaan kuvattua “lasten maailmaa”. Esimerkkeinä ovat kehtolaulun (“Nuku Nukkisein – Tuutu-laulu”) lempeä keinunta, “Menuetto lastenkammarissa” arvokas viehätys, “Juna kiitää ohitse” jännitys ja juhlalliset, mutta lapselliset “Mustin hautajaiset”.

Melodinen ja lyyrinen: Merikanto tunnettiin melodisesta lahjakkuudestaan, eikä tämä kokoelma ole poikkeus. Kappaleet ovat täynnä miellyttäviä, mieleenpainuvia sävelmiä, joilla on usein laulava laatu. Nämä melodiat ovat yleensä diatonisia ja helposti lähestyttäviä, mikä edistää kokoelman suosiota.

Harmoninen yksinkertaisuus romanttisilla vivahteilla: Vaikka Merikannon sävellykset ovat tiukasti toonikaalisen harmonian perustassa, ne sisältävät usein täyteläisiä, mutta eivät ylenpalttisen monimutkaisia, romanttisia harmonioita. Ilmeikkäitä sointukiertoja, jotka lisäävät syvyyttä ja tunnetta olematta dissonanttisia tai kuulijalle haastavia. Modulaatio, vaikka sitä esiintyykin, siirtyy tyypillisesti läheisiin sävellajeihin, ylläpitäen yhtenäisyyden tunnetta.

Helposti lähestyttävät tekniset vaatimukset: Merkittävä ominaisuus on näiden kappaleiden pedagoginen painotus. Ne ovat yleensä “pieniä ja helppoja soittaa”, mikä tekee niistä ihanteellisia kehittyville pianisteille. Tämä ei tarkoita, että niistä puuttuisi musiikillista sisältöä; pikemminkin Merikanto luo mestarillisesti ilmeikästä musiikkia teknisten rajoitusten puitteissa keskittyen musikaalisuuteen, fraseeraukseen ja luonteeseen virtuoosisuuden sijaan.

Vaihtelevat tunnelmat ja tekstuurit: Lyhyydestään ja suhteellisesta yksinkertaisuudestaan huolimatta kappaleet tarjoavat laajan valikoiman tunnelmia ja tekstuuria. “Rukouksen” herkästä hiljaisuudesta “Poikien sotamarssin” rytmiseen voimaan ja “Mummo kertoo” kerronnalliseen laatuun, Merikanto käyttää tehokkaasti erilaisia tempoja, dynamiikkaa ja pianistisia kuviointeja luodakseen omaleimaisia tunnelmia.

Suomalaiset kansanmusiikkivaikutteet (hienovaraiset): Vaikka Merikannon musiikki, mukaan lukien “Lasten Maailmasta”, ei suoraan siteeraa kansanmelodioita, se sisältää usein hienovaraisen, nationalistisen vivahteen. Tämä kuuluu yksinkertaisissa, suorissa melodisissa linjoissa ja tietyssä kaihomielisessä tai vilpittömässä laadussa, joka resonoi suomalaisten kansanperinteiden kanssa.

Minatyyrimuoto: Jokainen kappale on itsenäinen miniatyyri, joka yleensä noudattaa yksinkertaisia muotoja, kuten ABA (ternäärinen) tai binäärisiä rakenteita. Tämä ytimekkyys on osa niiden viehätystä ja tehokkuutta, mikä mahdollistaa jokaisen “tilannekuvan” lapsuuden maailmasta perusteellisen tutkimisen lyhyen keston aikana.

Pohjimmiltaan “Lasten Maailmasta” -kappaleille ovat ominaisia viehättävä ohjelmallisuus, lyyriset melodiat, helposti lähestyttävät harmoniat ja ihastuttava tunnelmien vaihtelevuus, kaikki esitettynä teknisesti lähestyttävissä ja ytimekkäissä pianominiatyyreissä. Se kiteyttää täydellisesti Merikannon viehätyksen säveltäjänä miellyttävien ja ilmeikkäiden romanttisten luonnekappaleiden saralla.

Analyysi, tutoriaali, tulkinta ja tärkeitä soittopisteitä

Oskar Merikannon “Lasten Maailmasta, Op. 31” on ihastuttava ja pedagogisesti arvokas pianokokoelma. Tässä yhteenveto sen analyysistä, tulkinnasta ja tärkeistä soittopisteistä:

Analyysi ja tulkinta (yleistä)

Ohjelmallinen ydin: Tämän kokoelman ensisijainen analyyttinen näkökulma on sen ohjelmallinen luonne. Jokainen kappale (esim. “Rukous”, “Menuetti lastenhuoneessa”, “Juna kiitää ohi”, “Mustin hautajaiset”) on luonnekappale, joka pyrkii kuvaamaan tiettyä kohtausta, tunnetta tai kertomusta lapsen näkökulmasta.

Tulkinta: Soittajan päätehtävänä on ymmärtää ja välittää jokaisen yksittäisen kappaleen “tarina” tai tunnelma. Esimerkiksi “Rukous” vaatii seesteisen ja pohdiskelevan tulkinnan, kun taas “Poikien sotamarssi” tarvitsee rohkean ja rytmikkään lähestymistavan. “Mustin hautajaiset”, hieman synkästä nimestään huolimatta, tulisi tulkita lapsellisella surulla ja yksinkertaisuudella, ei liian dramaattisesti.

Melodinen painotus: Merikannon vahvuus on hänen lyyrisissä melodiassa.

Tulkinta: Melodia tulisi aina tuoda selkeästi esiin, usein laulavalla sävyllä. Myös rytmisemmän otteen omaavissa kappaleissa melodialinjan tulisi olla korostettu.

Harmoninen yksinkertaisuus: Harmonia on yleensä diatoninen ja suoraviivainen, mikä heijastaa niiden kuvaaman viattoman maailman.

Tulkinta: Vaikka ne ovat yksinkertaisia, nämä harmonia ovat ilmeikkäitä. Kiinnitä huomiota sointuvaihdoksiin ja niiden emotionaalisiin vaikutuksiin, jopa hienovaraisiin.

Muoto: Useimmat kappaleet noudattavat yksinkertaisia binääri- tai tertiäärimuotoja (ABA), mikä tekee niistä rakenteellisesti helppoja ymmärtää.

Tulkinta: Muodon ymmärtäminen auttaa muokkaamaan koko kappaletta, tietäen, missä pääideat palaavat tai kontrastivat.

Tärkeitä soittopisteitä pianonsoittoon

Kosketus ja ääni:

  • Legato: Monet kappaleet vaativat kauniin, sidotun legato-kosketuksen, erityisesti melodialinjoille. Keskity sujuviin siirtymiin nuottien välillä.
  • Äänen tuotto: Tuo aina melodia esiin varmistaen, että se laulaa säestyksen yläpuolella. Tämä vaatii huolellista tasapainoa käsien välillä (ja kunkin käden sisällä polyfonisissa tekstureissa).
  • Artikulaatio: Kiinnitä tarkkaa huomiota Merikannon artikulaatiomerkintöihin (legato-sidokset, staccatot, aksentit). Nämä ovat ratkaisevan tärkeitä kunkin kappaleen luonteen määrittelemisessä. Esimerkiksi “Juna kiitää ohitse” staccatot luovat pyörien iskevän äänen, kun taas “Rukouksen” legato välittää tyyneyttä.

Rytmi ja tempo:

  • Vakaa rytmi: Vaikka jotkin kappaleet voivat kutsua pieneen rubatoon (esim. “Mummo kertoo” kerronnallisen vaikutelman vuoksi), perustavanlaatuinen rytminen vakaus on tärkeää, erityisesti marssimaisissa tai tanssimaisissa osissa.
  • Sopiva tempo: Valitse tempoja, jotka mahdollistavat artikulaation ja ilmaisun selkeyden, välttäen kiiruhtamista nopeammissa kappaleissa ja laahaamista hitaammissa. Muista, että nämä ovat “lasten maailmasta”, joten hengen tulisi olla yleensä kevyt ja mukaansatempaava.

Dynamiikka:

  • Dynaaminen vaihteluväli: Noudata Merikannon dynamiikkamerkintöjä huolellisesti (piano, forte, crescendo, decrescendo). Nämä vaikuttavat merkittävästi emotionaaliseen maisemaan ja luonteenkuvaukseen. Jopa mezzoforten sisällä voi olla hienovaraisia vaihteluja.
  • Fraseerauskaaret: Ajattele dynaamista muotoilua musiikillisina fraaseina, luoden luonnollisen aallonpohjan ja -huipun. Crescendot johtavat usein fraasin sisäiseen kliimaksiin, ja decrescendot antavat vapautumisen tai päätöksen tunteen.

Sormitus:

  • Tehokkuus: Käytä loogista ja tehokasta sormitusta saavuttaaksesi sujuvan legaton, mukavat käsiasennot ja selkeän artikulaation. Kokeile löytääksesi sen, mikä toimii parhaiten kädellesi.
  • Yhtenäisyys: Kun löydät hyvän sormituksen, pidä siitä kiinni rakentaaksesi lihasmuistia ja yhtenäisyyttä soitossasi.

Pedaalinkäyttö:

  • Selkeys: Käytä sustain-pedaalia harkiten tehostaaksesi resonanssia ja legatoa sumentamatta harmoniaa. Monissa näissä yksinkertaisemmissa, selkeissä tekstureissa vähemmän pedaalia on usein enemmän.
  • Ilmeikäs käyttö: Pedaalia voidaan käyttää luomaan tiettyjä tunnelmallisia efektejä, kuten lempeää ääniaaltoa kehtolaulussa tai lisääntynyttä resonanssia marssissa.

Luonteenkuvaus:

  • Mielikuvitus: Tärkein “tutoriaali” näille kappaleille on mielikuvituksen käyttäminen. Kuvittele jokaisen kappaleen kohdalla Merikannon pyrkimys välittää kohtaus tai tunne. Miten lapsi ilmaisisi “rukousta”, tai miltä leikkijuna kuulostaisi?
  • Tarina: Lähesty jokaista kappaletta kuin kertoisit pienen tarinan. Tämä ohjaa luonnollisesti valintojasi temposta, dynamiikasta ja artikulaatiosta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että “Lasten Maailmasta” -kappaleiden soittaminen sisältää teknisen tarkkuuden Merikannon selkeiden merkintöjen toteuttamisessa yhdistettynä vahvaan mielikuvitukselliseen sitoutumiseen, jotta kunkin miniatyyrin lapsellinen ihme ja kertomus saadaan esiin. Keskity kauniiseen sävyyn, selkeään artikulaatioon ja harkittuun fraseeraukseen vangitaksesi todella “Lasten maailman” olemuksen.

Historia

Oskar Merikanto, keskeinen hahmo suomalaisessa musiikissa, oli säveltäjä, pianisti, urkuri ja kapellimestari, jolla oli merkittävä rooli maan musiikkimaiseman muotoutumisessa 1900-luvun vaihteessa. Vaikka hänen aikalaisensa Jean Sibelius on ehkä globaalisti tunnetumpi, Merikanto nautti valtavaa suosiota Suomessa, siltaen kuilua klassisten konserttisalien ja ihmisten jokapäiväisen musiikkielämän välillä. Hän oli tuottelias miniatyyrimaalari, erityisesti tunnettu lauluistaan ja pianokappaleistaan, jotka molemmat ammensivat usein romanttisesta herkkyydestä, johon oli sekoittunut hienovaraisia suomalaisia kansanmusiikkivaikutteita.

Tässä yleisen suosion kontekstissa hänen helposti lähestyttäviä ja melodisia sävellyksiään kohtaan syntyi “Lasten Maailmasta, Op. 31”. Vaikka sen tarkan sävellyspäivämäärää ei aina korosteta, se sijoittuu hänen aktiivisimman ja menestyksekkäimmän luovan tuotantonsa ajanjaksolle. Merikannon lahjakkuus oli luoda musiikkia, joka resonoi laajan yleisön kanssa, ja tämä kokoelma on täydellinen esimerkki siitä kyvystä.

Suurten, sinfonisten julistusten sijaan “Lasten Maailmasta” esittelee sarjan kymmenen viehättävää ja mieleenpainuvaa luonnekappaletta soolopianolle. Jokainen kappale toimii musiikillisena tilannekuvana, kuvaten lapsen mielikuvituksen ja kokemusten eri puolia. “Rukouksen” lempeästä yksinkertaisuudesta “Juna kiitää ohitse” leikkisään energiaan tai koskettaviin, mutta viattomiin “Mustin hautajaisiin”, Merikanto vangitsee universaalin lapsuuden tunteen.

Kokoelma saavutti nopeasti suosiota, ei ainoastaan sen luontaisen musiikillisen vetovoiman vuoksi, vaan myös sen pedagogisen arvon vuoksi. Kappaleet ovat teknisesti helposti lähestyttäviä, mikä tekee niistä perustan pianonsoiton opiskelijoille Suomessa ja sen ulkopuolella. Tämä saatavuus varmisti niiden laajamittaisen esittämisen ja arvostuksen, vakiinnuttaen “Lasten Maailmasta” yhdeksi Merikannon rakastetuimmista ja kestävimmistä panoksista pianorepertuaariin. Sitä arvostetaan edelleen sen ihastuttavien ohjelmallisten kertomusten ja Merikannon lyyrillisen ja sydämellisen musiikillisen kielen ruumiillistuman vuoksi.

Kokoelman suosio aikanaan ja myynti

Kyllä, Oskar Merikannon “Lasten Maailmasta, Op. 31” oli todellakin erittäin suosittu kappalekokoelma julkaisuaikanaan, ja sen nuotit myivät poikkeuksellisen hyvin, mikä osaltaan edesauttoi Merikannon laajaa mainetta Suomessa.

Tässä syyt:

Merikannon suosio: Oskar Merikanto oli rakastettu hahmo suomalaisessa musiikissa. Hänet tunnettiin erittäin melodisten ja helposti lähestyttävien teosten, erityisesti laulujen ja pianominiatyyrien, säveltäjänä, jotka resonoivat syvästi yleisön kanssa. Toisin kuin Sibelius, jonka teokset pyrkivät usein suurempiin, sinfonisempiin lausuntoihin, Merikannon musiikkia omaksuivat arkipäivän muusikot ja kuulijat.

Helppokäyttöisyys ja pedagoginen arvo: Keskeinen tekijä “Lasten Maailmasta” -kokoelman menestyksessä oli sen tekninen helppokäyttöisyys. Kappaleita kuvataan “pieniksi ja helpoiksi soittaa”, mikä teki niistä ihanteellisia eri tasoisille pianonsoiton opiskelijoille. Tämä tarkoitti, että ne otettiin laajasti käyttöön musiikkikasvatuksessa, mikä varmisti jatkuvan kysynnän nuoteille. Kun kappaletta käytetään laajasti opetukseen, sen myynti luonnollisesti kasvaa.

Viehättävät ohjelmalliset teemat: “Lasten maailma” -teemat olivat yleisesti vetoavia ja helposti lähestyttäviä. Kappaleet kuten “Kehtolaulu” (Nuku Nukkisein), “Menuetti lastenhuoneessa”, “Juna kiitää ohi” ja “Mustin hautajaiset” tarjosivat viehättäviä musiikillisia kertomuksia, jotka olivat sekä mukaansatempaavia että samaistuttavia. Tämä teki niistä nautittavia sekä esiintyjille että kuulijoille.

Sisällytys antologioihin: Kokoelman yksittäisten kappaleiden, kuten “Kehtolaulun”, suosio johti siihen, että ne sisällytettiin lukuisiin muihin kokoelmiin ja pianonsoiton oppikirjoihin. Tämä laajensi entisestään niiden ulottuvuutta ja varmisti jatkuvan nuottimyynnin.

Kulttuurinen resonanssi: Merikannon musiikki, vaikka tyyliltään romanttinen, kantoi myös hienovaraista, nationalistista vivahdetta, joka resonoi suomalaisen identiteetin kanssa. Tämä lisäsi suomalaisen yleisön vetovoimaa.

Ydinajatuksena on, että “Lasten Maailmasta” osui kultasuoneen: sen sävelsi erittäin suosittu ja helposti lähestyttävä säveltäjä, se sopi hyvin musiikkikasvatukseen, tarjosi ihastuttavia ja samaistuttavia teemoja ja edisti kansallista musiikkimaisemaa. Kaikki nämä tekijät yhdessä tekivät siitä merkittävän kaupallisen menestyksen nuottimyynnin osalta ja rakastetun peruspilarin aikansa pianorepertuaarissa, aseman, jonka se säilyttää Suomessa edelleen.

Jaksot ja triviaa

Oskar Merikannon “Lasten Maailmasta, Op. 31” on rakastettu kokoelma, ja vaikka se ei ehkä olekaan täynnä dramaattisia, tunnettuja anekdootteja kuten jotkut suuremmat klassiset teokset, sen pysyvä suosio ja säveltäjän ainutlaatuinen asema suomalaisessa musiikissa tarjoavat joitakin mielenkiintoisia oivalluksia ja triviaa:

Jaksot ja oivalluksia:

“Kansan” säveltäjä kansalle: Merikantoa kutsuttiin Suomessa usein “kansan säveltäjäksi”. Vaikka Sibeliusta pidettiin suurena sinfonikkona, joka rakensi kansakunnan musiikillisen identiteetin monumentaalisessa mittakaavassa, Merikanto puhutteli tavallisten suomalaisten sydämiä helposti lähestyttävillä melodioillaan. “Lasten Maailmasta” on tästä esimerkki, tarjoten viehättäviä, samaistuttavia kappaleita, joista sekä harrastajat että ammattilaiset voivat nauttia. Sen menestys korosti Merikannon roolia klassisen musiikin tuomisessa suomalaisiin koteihin ja luokkahuoneisiin.

Ohjelmallisten miniatyyrien voima: Merikanto oli mestari miniatyyrien luomisessa. Pitkien, monimutkaisten kertomusten sijaan hän loi eläviä musiikillisia tilannekuvia. Kappaleet kuten “Juna kiitää ohitse” ovat varmasti olleet hyvin mieleenpainuvia aikana, jolloin junamatkustus oli monille suhteellisen uusi ja jännittävä ilmiö. Kuvaston yksinkertaisuus antoi kuulijoiden helposti yhdistää musiikkiin ja kuvitella hänen kuvailemansa “lapsen maailman”.

Kestävä “Mustin hautajaiset”: Yksi kokoelman tunnetuimmista kappaleista on “Mustin hautajaiset”. “Musti” on yleinen koiran nimi Suomessa, verrattavissa esimerkiksi “Rekkuun” tai “Mökköön”. Kappale, vaikka kuvaa hautajaisia, tekee sen lapsellisella vilpittömyydellä ja yksinkertaisuudella, tehden siitä koskettavan pikemminkin kuin sairaalloisen. Se vangitsee lapsen hyvin todellisen surun lemmikin menetyksestä, ilmaistuna herkkänä ja marssimaisena melodiana. Tämä kappale on usein erikseen mainittu sen emotionaalisen syvyyden vuoksi lasten kokoelman kontekstissa.

Silta muodolliseen musiikkikasvatukseen: “Lasten Maailmasta” tuli suomalaisen pianonsoiton opetuksen kulmakivi. Sen etenevä vaikeusaste ja mukaansatempaavat teemat tekivät siitä ihanteellisen pedagogisen työkalun. Sukupolvet suomalaisia lapsia oppivat soittamaan pianoa Merikannon “lasten maailman” avulla, mikä antoi kappaleille monille suomalaisille vahvan nostalgian ja kulttuurisen tuttavuuden tunteen. Tämä laaja käyttö opetuksessa varmisti myös nuottien jatkuvan myynnin, vakiinnuttaen sen “hitiksi”.

Pianon ulkopuolella: Vaikka ne tunnetaan pääasiassa pianokappaleina, Merikannon erittäin melodinen kirjoitustyyli tarkoitti, että elementtejä tai teemoja “Lasten Maailmasta” löysi toisinaan tiensä muihin sovituksiin tai jopa tiedostamattomaan vaikutukseen muuhun suomalaiseen musiikkiin. Hänen sävelmänsä olivat niin syvään juurtuneita kansalliseen tajuntaan, että ne läpäisivät musiikillisen kudoksen.

Triviaa:

“Op. 31”: “Op. 31” viittaa opusnumeroon, joka osoittaa sen paikan Merikannon sävellysluettelossa. Tämä kertoo, että se kirjoitettiin suhteellisen varhain hänen kypsällä sävellyskaudellaan, sillä hänen tuotantonsa ulottui paljon useampiin opusnumeroihin.

Kaksi vihkoa: Kokoelma julkaistaan usein kahdessa “vihkossa”, ja kymmenen kappaletta on jaettu niiden kesken. Tämä käytännöllinen jako tuki sen käyttöä opetuksessa, antaen opiskelijoiden edetä kappaleiden läpi asteittain.

Myös oopperasäveltäjä: Vaikka “Lasten Maailmasta” korostaa hänen taituruuttaan miniatyyreissä, on syytä muistaa, että Merikanto sävelsi myös oopperoita, mukaan lukien Pohjan neiti, jolla on historiallinen merkitys ensimmäisenä suomalaiseen librettoon sävellettynä oopperana. Tämä osoittaa hänen sävellysintressiensä laajuuden, vaikka hänen pienemmät teoksensa saavuttivatkin laajemman maineen.

Tyylit, liikkeet ja sävellyskausi

Oskar Merikannon “Lasten Maailmasta, Op. 31” kuuluu selkeästi romanttiseen tyyliin, syvästi nationalismin elementeillä kyllästettynä, mikä oli vallitseva taiteellinen virtaus Suomessa hänen aikanaan.

Sävellyksensä aikaan Merikannon musiikkia pidettiin perinteisenä eikä uraauurtavana tai avantgardistisena. Vaikka se ei ollut vanhanaikaista, se ei todellakaan työntänyt “uuden” musiikin rajoja, varsinkaan verrattuna Euroopan muilla alueilla nouseviin kokeellisiin ääniin. Hänen tyylinsä oli helposti lähestyttävä ja resonoi yleisön kanssa juuri siksi, että se rakentui vakiintuneiden romanttisten idiomien päälle sen sijaan, että se olisi kumonnut niitä.

Musiikki on pääasiassa homofonista, mikä tarkoittaa, että siinä on selkeä, lyyrinen monofoninen melodia yhdessä äänessä, tyypillisesti oikeassa kädessä, ja siihen liittyvä harmoninen tuki toisessa, yleensä vasemmassa kädessä. Vaikka siinä saattaa olla satunnaisia ​​viitteitä polyfoniasta tai kontrapunktisesta kiinnostuksesta, ensisijainen tekstuuri painottaa ennen kaikkea laulavaa melodialinjaa. Se ei todellakaan ole teos, joka keskittyy monimutkaiseen polyfoniaan.

Se ei osoita merkkejä klassismista esteettisyydessään, mikä tarkoittaisi keskittymistä tiukkoihin muotoihin, tasapainoon ja tunteiden hillitsemiseen. Sen sijaan se omaksuu täysin romanttisen painotuksen tunneilmaisuun, lyyriseen kauneuteen ja mieleenpainuvaan tarinankerrontaan.

Siinä ei ole havaittavissa impressionismin vaikutusta, joka ilmenisi häipyvissä harmonioissa, hohtavissa tekstuureissa ja keskittymisessä ohikiitäviin aistimuksiin. Se ei myöskään kuulu neoklassismiin, joka katsoi takaisin aikaisempiin muotoihin modernilla herkkyydellä. Se edeltää postromanttisen ja modernismin laajempaa nousua erillisinä liikkeinä, jotka toisivat suurempaa dissonanssia, fragmentaatiota ja poikkeamisen perinteisestä tonaalisuudesta. Merikannon musiikillinen kieli pysyy tiukasti juurtuneena selkeään tonaalisuuteen ja perinteisiin harmonisiin progressioihin.

Yhteenvetona “Lasten Maailmasta” on tyypillinen romanttinen kokoelma, jolle ovat ominaisia melodinen lyriikka, ilmeikkäät mutta helposti lähestyttävät harmonia ja viehättävä ohjelmallinen luonne, kaikki lempeällä nationalistisella hengellä täytettynä, mikä resonoi syvästi Suomessa. Se edustaa aikakautensa perinteistä ja rakastettua musiikillista tyyliä, keskittyen homofoniaan ja melodisen ilmaisun selkeyteen.

Samankaltaisia sävellyksiä / sarjoja / kokoelmia

Oskar Merikannon “Lasten Maailmasta, Op. 31” sijoittuu mukavasti romanttisen kauden ohjelmallisten pianominiatyyrien perinteeseen, erityisesti niiden, jotka on sävelletty lapsille tai lasten inspiroimana. Nämä kokoelmat painottavat melodioita, selkeitä harmonioita ja mieleenpainuvaa kuvastoa, usein pedagogisella tavoitteella.

Tässä joitakin samankaltaisia sävellyksiä, sarjoja tai kokoelmia:

Robert Schumann – Kinderszenen (Kohtauksia lapsuudesta), Op. 15 (1838):

Tämä on ehkä suorin ja kuuluisin rinnastus. Kuten Merikannon teos, se on lyhyiden, ohjelmallisten pianokappaleiden kokoelma, joka on saanut inspiraationsa lapsuuden maailmasta. Kappaleet kuten “Träumerei” (Unelma) ja “Von fremden Ländern und Menschen” (Vieraista maista ja ihmisistä) ovat yleisesti rakastettuja lempeän viehätyksensä ja mieleenpainuvan luonteensa vuoksi. Schumannin kokoelma on hieman introspektiivisempi ja runollisempi, kun taas Merikannon saattaa olla hieman suorempi kuvauksissaan.

Pjotr Iljitš Tšaikovski – Lasten albumi, Op. 39 (1878):

Toinen klassikko. Tšaikovskin kokoelma on eksplisiittisesti pedagoginen, suunniteltu nuorille pianisteille, ja sisältää viehättäviä luonnekappaleita, joilla on kuvailevia nimiä, kuten “Aamurukous”, “Sairas nukke”, “Nuken hautajaiset” (selkeä rinnastus Merikannon “Mustin hautajaisiin”) ja “Vanha ranskalainen laulu”. Se jakaa Merikannon melodisen vahvuuden ja helppokäyttöisyyden.

Felix Mendelssohn – Lieder ohne Worte (Lauluja ilman sanoja):

Vaikka Mendelssohnin monet “Laulut ilman sanoja” eivät ole yksinomaan “lapsille”, ne edustavat romanttista luonnekappaletta par excellence. Ne ovat lyyrisiä, usein homofonisia ja keskittyvät välittämään tunnelmaa tai laulunomaista laatua ilman erityistä kertomusta. Monet näistä kappaleista ovat teknisesti helposti lähestyttäviä ja kauniita, mikä tekee niistä Merikannon lempeän, ilmeikkään kirjoitustyylin kaltaisia.

Edvard Grieg – Lyrilliset kappaleet (eri opuksia):

Grieg, Merikannon norjalainen aikalainen (ja usein ryhmitelty Merikannon kanssa “kansallisromantikkona”), kirjoitti lukuisia “Lyrillisiä kappaleita” -kokoelmia. Nämä ovat lyhyitä, ilmeikkäitä pianominiatyyrejä, joilla on usein kuvailevia nimiä, ja monet niistä ovat varsin helposti lähestyttäviä. Ne jakavat romanttisen lyrismin ja hienovaraisten kansanvaikutteiden sekoituksen, jota Merikannosta löytyy. Esimerkkejä ovat “Arietta”, “Kevään luo” tai “Valssi”.

Carl Nielsen – Humoristisia bagatelleja, Op. 11 (1894):

Kuuluisan tanskalaisen säveltäjän kokoelma. Vaikka ne ovat ehkä joskus harmonisesti hieman seikkailunhaluisempia kuin Merikannon, nämä kappaleet jakavat lyhyiden, luonteenomaisten pianoteosten hengen, jotka on suunniteltu tutkimaan erilaisia ​​tunnelmia ja tekstuureja, usein leikkisällä tai kepeällä otteella, sopien “lasten maailman” estetiikkaan.

Claude Debussy – Children’s Corner, L. 113 (1908):

Vaikka tämä sarja kuuluu impressionistiseen tyyliin, se on temaattisesti samankaltainen, koska se on omistettu hänen tyttärelleen ja tutkii lapsuuden teemoja (esim. “Doctor Gradus ad Parnassum”, “Jimbon kehtolaulu”, “Golliwogg’s Cakewalk”). Vaikka harmonisesti monimutkaisempi kuin Merikannon, se jakaa ohjelmallisen ja mieleenpainuvan luonteen kokoelmana lapsille tai lasten inspiroimana.

Nämä säveltäjät, kuten Merikanto, loivat mestarillisesti kauniin ja ilmeikkään musiikin lyhyiden, helposti lähestyttävien muotojen rajoituksissa, tehden niistä peruspilareita niin aloitteleville pianisteille kuin romanttisen pianomusiikin arvostaville yleisöillekin.

(Tämän artikkelin on tuottanut Gemini. Ja se on vain viitteellinen dokumentti, jonka avulla voit löytää musiikkia, jota et vielä tunne.)

Best Classical Recordings
on YouTube

Best Classical Recordings
on Spotify

Posted on

Notes on From the World of Children, Op.31 by Oskar Merikanto, Information, Analysis and Performance Tutorial

General Overview

“Lasten Maailmasta, Op. 31” (From the Children’s World, Op. 31) by Oskar Merikanto is a well-known collection of ten piano pieces. Merikanto (1868-1924) was a prominent Finnish composer, and this set is considered one of his notable works, particularly for its accessibility and charming, programmatic nature.

Here’s a general overview:

Genre and Instrumentation: It’s a collection of piano solo pieces, often categorized as character pieces or programmatic music, meaning each piece aims to depict a specific scene, emotion, or story.
Target Audience/Difficulty: The pieces are generally described as “small and easy to play,” making them popular among piano students and those looking for accessible yet expressive Finnish piano music.
Programmatic Themes: As the title suggests, the collection evokes various aspects of a child’s world, often through delightful and imaginative vignettes. The titles of the individual movements clearly indicate these themes.
Movements: The collection consists of 10 movements, each with a distinctive character. Some notable examples include:

“Rukous” (Prayer)
“Nuku Nukkisein – Tuutu-laulu” (Sleep, my Little Doll – Berceuse)
“Menuetto lastenkammarissa” (Minuet in the Nursery)
“Juna kiitaa ohitse” (The Train Flies By)
“Poikien sotamarssi” (The Boys’ War March)
“Mustin hautajaiset” (Musti’s Funeral)
“Kylan pelimanni” (The Village Musician)
“Wenelaulu” (Barcarole)
“Mummo kertoo” (Grandma’s Story)
“Leikin pyorteessa” (In the Turmoil of the Game)

Musical Style: Merikanto’s style often incorporates elements of Finnish folk music and Romanticism, characterized by lyrical melodies and appealing harmonies. “Lasten Maailmasta” showcases his ability to create miniature soundscapes that are both engaging and evocative.

Popularity and Legacy: The work remains a beloved part of the Finnish piano repertoire and is frequently performed and studied due to its inherent charm and educational value. It offers a glimpse into the innocent and imaginative world of childhood through the lens of a skilled Finnish composer.

Characteristics of Music

Oskar Merikanto’s “Lasten Maailmasta, Op. 31” (“From the Children’s World”) is a fascinating collection of piano miniatures that showcases his unique blend of Romanticism and Finnish national musical elements. Here are its key musical characteristics:

Programmatic and Evocative: Each of the ten pieces is a “character piece,” meaning it aims to depict a specific scene, mood, or idea, often directly suggested by its title. This programmatic nature is a core characteristic, inviting the listener to imagine the “children’s world” being portrayed. Examples include the gentle sway of a “Berceuse” (“Nuku Nukkisein – Tuutu-laulu”), the dignified charm of a “Minuet in the Nursery” (“Menuetto lastenkammarissa”), the excitement of “The Train Flies By” (“Juna kiitaa ohitse”), and the somber, yet childlike, “Musti’s Funeral” (“Mustin hautajaiset”).

Melodic and Lyrical: Merikanto was known for his gift for melody, and this collection is no exception. The pieces are filled with appealing, memorable tunes that often have a singing quality. These melodies are generally diatonic and accessible, contributing to the collection’s popularity.

Harmonic Simplicity with Romantic Touches: While firmly rooted in tonal harmony, Merikanto’s compositions often feature rich, yet not overly complex, Romantic harmonies. There are expressive chord progressions that add depth and emotion without being dissonant or challenging for the listener. Modulation, while present, typically moves to closely related keys, maintaining a sense of coherence.

Accessible Technical Demands: A significant characteristic is the pedagogical bent of these pieces. They are generally “small and easy to play,” making them ideal for developing pianists. This doesn’t mean they lack musical substance; rather, Merikanto masterfully creates expressive music within technical limitations, focusing on musicality, phrasing, and character rather than virtuosity.

Varied Moods and Textures: Despite their brevity and relative simplicity, the pieces offer a wide range of moods and textures. From the delicate quietness of “Prayer” (“Rukous”) to the rhythmic drive of “The Boys’ War March” (“Poikien sotamarssi”) and the narrative quality of “Grandma’s Story” (“Mummo kertoo”), Merikanto effectively uses different tempos, dynamics, and pianistic figurations to create distinct atmospheres.

Finnish Folk Influences (Subtle): While not overtly quoting folk tunes, Merikanto’s music, including “Lasten Maailmasta,” often carries a subtle, nationalistic flavor. This can be heard in the simple, direct melodic lines and a certain wistful or earnest quality that resonates with Finnish folk traditions.

Miniature Form: Each piece is a self-contained miniature, typically adhering to simple forms like ABA (ternary) or binary structures. This conciseness is part of their charm and effectiveness, allowing each “snapshot” of the children’s world to be fully explored within a short duration.

In essence, “Lasten Maailmasta” is characterized by its charming programmaticism, lyrical melodies, accessible harmonies, and a delightful variety of moods, all presented within technically approachable and concise piano miniatures. It perfectly encapsulates Merikanto’s appeal as a composer of appealing and expressive Romantic character pieces.

Analysis, Tutorial, Interpretation & Important Points to Play

“Lasten Maailmasta, Op. 31” by Oskar Merikanto is a delightful and pedagogically valuable collection for piano. Here’s a summary of its analysis, interpretation, and important playing points:

Analysis & Interpretation (General)

Programmatic Core: The primary analytical lens for this collection is its programmatic nature. Each piece (e.g., “Prayer,” “Minuet in the Nursery,” “The Train Flies By,” “Musti’s Funeral”) is a character piece that aims to depict a specific scene, emotion, or narrative from a child’s perspective.

Interpretation: The player’s main task is to understand and convey the “story” or mood of each individual piece. For instance, “Prayer” requires a serene and reflective interpretation, while “The Boys’ War March” needs a bold and rhythmic approach. “Musti’s Funeral,” despite its somewhat morbid title, should be interpreted with a childlike sadness and simplicity, not overly dramatic.

Melodic Emphasis: Merikanto’s strength lies in his lyrical melodies.

Interpretation: The melody should always be brought out clearly, often with a singing tone. Even in pieces with more rhythmic drive, the melodic line should be prominent.

Harmonic Simplicity: The harmonies are generally diatonic and straightforward, reflecting the innocent world they portray.

Interpretation: While simple, these harmonies are expressive. Pay attention to chord changes and their emotional implications, even subtle ones.

Form: Most pieces follow simple binary or ternary (ABA) forms, making them easy to grasp structurally.

Interpretation: Understanding the form helps in shaping the overall piece, knowing where the main ideas return or contrast.

Important Points for Piano Playing

Touch and Tone:

Legato: Many pieces require a beautiful, connected legato touch, especially for the melodic lines. Focus on smooth transitions between notes.
Voicing: Always bring out the melody, ensuring it sings above the accompaniment. This requires careful balance between the hands (and within each hand for polyphonic textures).
Articulation: Pay close attention to Merikanto’s articulation markings (legato slurs, staccatos, accents). These are crucial for defining the character of each piece. For example, the staccatos in “The Train Flies By” create the percussive sound of the wheels, while legato in “Prayer” conveys tranquility.

Rhythm and Tempo:

Steady Rhythm: While some pieces might invite a slight rubato (e.g., “Grandma’s Story” for narrative effect), a fundamental rhythmic steadiness is important, especially in march-like or dance-like movements.

Appropriate Tempo: Choose tempos that allow for clarity of articulation and expression, avoiding rushing in faster pieces and dragging in slower ones. Remember these are “from the children’s world,” so the spirit should generally be light and engaging.

Dynamics:

Dynamic Range: Observe Merikanto’s dynamic markings carefully (piano, forte, crescendo, decrescendo). These contribute significantly to the emotional landscape and characterization. Even within a mezzo forte, there can be subtle variations.

Phrasing Arcs: Think of dynamic shaping in terms of musical phrases, creating a natural ebb and flow. Crescendos often lead to a climax within a phrase, and decrescendos provide a sense of release or conclusion.

Fingering:

Efficiency: Use logical and efficient fingering to achieve smooth legato, comfortable hand positions, and clear articulation. Experiment to find what works best for your hand.

Consistency: Once you find good fingering, stick with it to build muscle memory and consistency in your playing.

Pedaling:

Clarity: Use the sustain pedal judiciously to enhance resonance and legato without blurring harmonies. For many of these simpler, clear textures, less pedal is often more.

Expressive Use: The pedal can be used to create specific atmospheric effects, like the gentle wash of sound in a “Berceuse” or the added resonance in a march.

Characterization:

Imagination: The most important “tutorial” for these pieces is to engage your imagination. For each piece, envision the scene or emotion Merikanto is trying to convey. How would a child express “prayer,” or how would a toy train sound?

Storytelling: Approach each piece as if you are telling a small story. This will naturally guide your choices in tempo, dynamics, and articulation.

In summary, playing “Lasten Maailmasta” involves a blend of technical precision in executing Merikanto’s clear markings, combined with a strong imaginative engagement to bring out the childlike wonder and narrative of each miniature. Focus on beautiful tone, clear articulation, and thoughtful phrasing to truly capture the essence of “From the Children’s World.”

History

Oskar Merikanto, a pivotal figure in Finnish music, was a composer, pianist, organist, and conductor who played a significant role in shaping the country’s musical landscape at the turn of the 20th century. While his contemporary, Jean Sibelius, might be more globally recognized, Merikanto held immense popularity within Finland, bridging the gap between classical concert halls and the everyday musical life of the people. He was a prolific miniaturist, especially renowned for his songs and piano pieces, both of which often drew upon a Romantic sensibility infused with subtle Finnish folk characteristics.

It was within this context of widespread public affection for his accessible and melodious compositions that “Lasten Maailmasta, Op. 31” (From the Children’s World) emerged. While the exact date of its composition isn’t always highlighted, it falls within the period of his most active and successful creative output. Merikanto’s talent lay in crafting music that resonated with a broad audience, and this collection perfectly exemplifies that ability.

Instead of grand, symphonic statements, “Lasten Maailmasta” presents a series of ten charming and evocative character pieces for solo piano. Each piece acts as a musical snapshot, portraying a different facet of a child’s imagination and experience. From the gentle simplicity of a “Prayer” to the playful energy of “The Train Flies By,” or the poignant, yet innocent, “Musti’s Funeral,” Merikanto captures a universal sense of childhood.

The collection quickly gained popularity, not only for its inherent musical appeal but also for its pedagogical value. The pieces are technically approachable, making them a staple for piano students in Finland and beyond. This accessibility ensured their widespread performance and appreciation, solidifying “Lasten Maailmasta” as one of Merikanto’s most beloved and enduring contributions to the piano repertoire. It continues to be cherished today for its delightful programmatic narratives and its embodiment of Merikanto’s lyrical and heartfelt musical language.

Popular Piece/Book of Collection at That Time?

Yes, “Lasten Maailmasta, Op. 31” by Oskar Merikanto was indeed a very popular collection of pieces at the time of its release and its sheet music sold exceptionally well, contributing significantly to Merikanto’s widespread fame in Finland.

Here’s why:

Merikanto’s Popularity: Oskar Merikanto was a beloved figure in Finnish music. He was known for composing highly melodic and accessible pieces, particularly songs and piano miniatures, that resonated deeply with the public. Unlike Sibelius, whose works often aimed for grander, more symphonic statements, Merikanto’s music was embraced by everyday musicians and listeners.

Accessibility and Pedagogical Value: A key factor in the success of “Lasten Maailmasta” was its technical accessibility. The pieces are described as “small and easy to play,” making them ideal for piano students of various levels. This meant they were widely adopted in music education, ensuring a consistent demand for the sheet music. When a piece is widely used for teaching, its sales naturally go up.

Charming Programmatic Themes: The “children’s world” themes were universally appealing and easy to connect with. Pieces like “Lullaby” (Nuku Nukkisein), “Minuet in the Nursery,” “The Train Flies By,” and “Musti’s Funeral” offered charming musical narratives that were both engaging and relatable. This made them enjoyable for both performers and listeners.

Inclusion in Anthologies: The popularity of individual pieces within the collection, such as the “Lullaby” (Kehtolaulu), led to them being included in numerous other collections and piano tutors. This further broadened their reach and ensured consistent sheet music sales.

Cultural Resonance: Merikanto’s music, while Romantic in style, also carried a subtle, nationalistic flavor that resonated with Finnish identity. This added another layer of appeal for the Finnish public.

In essence, “Lasten Maailmasta” hit a sweet spot: it was composed by a highly popular and accessible composer, was well-suited for music education, offered delightful and relatable themes, and contributed to the national musical landscape. All these factors combined to make it a significant commercial success in terms of sheet music sales and a beloved staple in the piano repertoire of its time, a status it continues to hold in Finland today.

Episodes & Trivia

Oskar Merikanto’s “Lasten Maailmasta, Op. 31” is a beloved collection, and while it might not be steeped in dramatic, well-known anecdotes like some larger classical works, its lasting popularity and the composer’s unique place in Finnish music offer some interesting insights and trivia:

Episodes & Insights:

A “Folk” Composer for the People: Merikanto was often referred to as the “people’s composer” in Finland. While Sibelius was seen as the grand symphonist who built the nation’s musical identity on a monumental scale, Merikanto spoke to the hearts of ordinary Finns through his accessible melodies. “Lasten Maailmasta” exemplifies this, offering charming, relatable pieces that could be enjoyed by amateurs and professionals alike. Its success underscored Merikanto’s role in bringing classical music into Finnish homes and classrooms.

The Power of Programmatic Miniatures: Merikanto excelled at the miniature. Instead of long, complex narratives, he created vivid musical snapshots. Pieces like “Juna kiitää ohitse” (The Train Flies By) must have been quite evocative in a time when train travel was a relatively new and exciting phenomenon for many. The simplicity of the imagery allowed listeners to easily connect with the music and visualize the “child’s world” he was portraying.

The Enduring “Musti’s Funeral”: One of the most famous pieces in the collection is “Mustin hautajaiset” (Musti’s Funeral). “Musti” is a common dog’s name in Finland, akin to “Fido” or “Spot.” The piece, while depicting a funeral, does so with a childlike sincerity and simplicity, making it poignant rather than morbid. It captures the very real sorrow a child feels over the loss of a pet, expressed through a tender and march-like melody. This particular piece is often singled out for its emotional depth within the context of a children’s collection.

A Bridge to Formal Music Education: “Lasten Maailmasta” became a cornerstone of piano education in Finland. Its progressive difficulty and engaging themes made it an ideal pedagogical tool. Generations of Finnish children learned to play the piano with Merikanto’s “children’s world,” imbuing the pieces with a strong sense of nostalgia and cultural familiarity for many Finns. This widespread use in education also ensured consistent sales of the sheet music, cementing its status as a “hit.”

Beyond the Piano: While primarily known as piano pieces, Merikanto’s highly melodic writing meant that elements or themes from “Lasten Maailmasta” occasionally found their way into other arrangements or even subconscious influence on other Finnish music. His tunes were so ingrained in the national consciousness that they permeated the musical fabric.

Trivia:

“Op. 31”: The “Op. 31” refers to the opus number, indicating its place in Merikanto’s catalog of compositions. This tells us it was written relatively early in his mature compositional period, as his output stretched to many more opus numbers.

The Two Books (Vihko): The collection is often published in two “vihko” (books or fascicles), with the ten pieces split between them. This practical division further supported its use in teaching, allowing students to progress through the pieces incrementally.

A Composer of Operas Too: While “Lasten Maailmasta” highlights his skill in miniatures, it’s worth remembering that Merikanto also composed operas, including Pohjan neiti (The Maiden of the North), which holds historical significance as the first opera composed to a Finnish libretto. This shows the breadth of his compositional interests, even if his smaller works gained more widespread fame.

Style(s), Movement(s) and Period of Composition

“Lasten Maailmasta, Op. 31” by Oskar Merikanto firmly belongs to the Romantic style, deeply imbued with elements of Nationalism, which was a prevailing artistic current in Finland during his time.

At the time of its composition, Merikanto’s music was considered traditional rather than groundbreaking or avant-garde. While it wasn’t old-fashioned, it certainly wasn’t pushing the boundaries of what was considered “new” music, especially when compared to the emerging experimental sounds in other parts of Europe. His style was accessible and resonated with the public precisely because it built upon established Romantic idioms rather than subverting them.

The music is predominantly homophonic, meaning it features a clear, lyrical monophonic melody in one voice, typically the right hand, with an accompanying harmonic support in the other, usually the left hand. While there might be occasional moments of implied polyphony or contrapuntal interest, the primary texture prioritizes the singing melodic line above all else. It is certainly not a work focused on intricate polyphony.

It shows no signs of Classicism in its aesthetic, which would imply a focus on strict forms, balance, and emotional restraint. Instead, it fully embraces the Romantic emphasis on emotional expression, lyrical beauty, and evocative storytelling.

There is no discernible influence of Impressionism, which would manifest in blurring harmonies, shimmering textures, and a focus on fleeting sensations. Nor does it fall into Neoclassicism, which looked back to earlier forms with a modern sensibility. It predates the widespread emergence of Post-Romantic and Modernism as distinct movements, which would bring greater dissonance, fragmentation, and a departure from traditional tonality. Merikanto’s musical language remains firmly rooted in clear tonality and traditional harmonic progressions.

In summary, “Lasten Maailmasta” is a quintessential Romantic collection, characterized by its melodic lyricism, expressive yet accessible harmonies, and charming programmatic nature, all imbued with a gentle Nationalistic spirit that resonated deeply within Finland. It represents a traditional and beloved musical style for its era, focusing on homophony and clarity of melodic expression.

Similar Compositions / Suits / Collections

Oskar Merikanto’s “Lasten Maailmasta, Op. 31” fits comfortably within a tradition of Romantic-era programmatic piano miniatures, especially those written for or inspired by children. These collections prioritize melody, clear harmonies, and evocative imagery, often with a pedagogical aim.

Here are some similar compositions, suites, or collections of pieces:

Robert Schumann – Kinderszenen (Scenes from Childhood), Op. 15 (1838):

This is perhaps the most direct and famous parallel. Like Merikanto’s work, it’s a collection of short, programmatic pieces for piano inspired by the world of childhood. Pieces like “Träumerei” (Dreaming) and “Of Foreign Lands and Peoples” are universally loved for their gentle charm and evocative nature. Schumann’s collection is slightly more introspective and poetic, while Merikanto’s might be a bit more direct in its depictions.

Pyotr Ilyich Tchaikovsky – Album for the Young, Op. 39 (1878):

Another classic. Tchaikovsky’s collection is explicitly pedagogical, designed for young pianists, and features charming character pieces with descriptive titles such as “Morning Prayer,” “The Sick Doll,” “The Doll’s Funeral” (a clear parallel to Merikanto’s “Musti’s Funeral”), and “Old French Song.” It shares Merikanto’s melodic strength and accessibility.

Felix Mendelssohn – Lieder ohne Worte (Songs Without Words):

While not exclusively “for children,” Mendelssohn’s numerous “Songs Without Words” embody the Romantic character piece par excellence. They are lyrical, often homophonic, and focus on conveying a mood or song-like quality without a specific narrative. Many of these pieces are technically accessible and beautiful, making them similar in spirit to Merikanto’s gentle, expressive writing.

Edvard Grieg – Lyric Pieces (various opuses):

Grieg, a Norwegian contemporary of Merikanto (and often grouped with Merikanto as a “national Romantic”), wrote numerous collections of “Lyric Pieces.” These are short, expressive piano miniatures often with descriptive titles, and many are quite accessible. They share the blend of Romantic lyricism with subtle folk influences that you find in Merikanto. Pieces like “Arietta,” “To the Spring,” or “Waltz” are good examples.

Carl Nielsen – Humoresque Bagatelles, Op. 11 (1894):

A collection by the famous Danish composer. While perhaps a bit more harmonically adventurous than Merikanto at times, these pieces share the spirit of short, characterful piano works designed to explore different moods and textures, often with a playful or lighthearted touch, fitting for a “children’s world” aesthetic.

Claude Debussy – Children’s Corner, L. 113 (1908):

Though belonging to the Impressionistic style, this suite is thematically similar as it’s dedicated to his daughter and explores childhood themes (e.g., “Doctor Gradus ad Parnassum,” “Jimbo’s Lullaby,” “Golliwogg’s Cakewalk”). While harmonically more complex than Merikanto, it shares the programmatic and evocative nature of a collection for or inspired by children.
These composers, like Merikanto, masterfully crafted beautiful and expressive music within the constraints of short, accessible forms, making them staples for both aspiring pianists and appreciative audiences of Romantic piano music.

(This article was generated by Gemini. And it’s just a reference document for discovering music you don’t know yet.)

Best Classical Recordings
on YouTube

Best Classical Recordings
on Spotify

Jean-Michel Serres Apfel Café Music QR Codes Center English 2024.