Muistio Lasten maailmasta, Op.31, Oskar Merikanto, tietoja, analyysi ja esitysohjeet

Yleiskatsaus

Oskar Merikannon (1868–1924) “Lasten Maailmasta, Op. 31” on tunnettu kymmenen pianokappaleen kokoelma. Merikanto oli merkittävä suomalainen säveltäjä, ja tätä kokoelmaa pidetään yhtenä hänen huomattavista teoksistaan, erityisesti sen helppokäyttöisyyden ja viehättävän, ohjelmallisen luonteen vuoksi.

Tässä yleiskatsaus:

Genre ja soitinnus: Se on kokoelma pianosoolokappaleita, jotka luokitellaan usein luonnekappaleiksi tai ohjelmamusiikiksi. Jokainen kappale pyrkii kuvaamaan tiettyä kohtausta, tunnetta tai tarinaa.

Kohdeyleisö/vaikeustaso: Kappaleita kuvataan yleisesti “pieniksi ja helpoiksi soittaa”, mikä tekee niistä suosittuja pianonsoiton opiskelijoiden ja niiden keskuudessa, jotka etsivät helppopääsyistä mutta ilmeikästä suomalaista pianomusiikkia.

Ohjelmalliset teemat: Kuten nimi antaa ymmärtää, kokoelma herättää erilaisia lapsuuden maailman piirteitä, usein ihastuttavien ja mielikuvituksellisten vinjettien kautta. Yksittäisten osien nimet ilmaisevat selkeästi nämä teemat.

Osat: Kokoelma koostuu kymmenestä osasta, joista jokaisella on omaleimainen luonne. Joitakin merkittäviä esimerkkejä ovat:

  • “Rukous”
  • “Nuku Nukkisein – Tuutu-laulu” (Kehtolaulu)
  • “Menuetto lastenkammarissa”
  • “Juna kiitää ohitse”
  • “Poikien sotamarssi”
  • “Mustin hautajaiset”
  • “Kylän pelimanni”
  • “Venelaulu”
  • “Mummo kertoo”
  • “Leikin pyörteessä”

Musiikillinen tyyli: Merikannon tyyli sisältää usein suomalaisen kansanmusiikin ja romantiikan elementtejä, joille ovat ominaisia lyyriset melodiat ja miellyttävät soinnut. “Lasten Maailmasta” esittelee hänen kykynsä luoda pieniä äänimaisemia, jotka ovat sekä mukaansatempaavia että mieleenpainuvia.

Suosio ja perintö: Teos pysyy rakastettuna osana suomalaista pianorepertuaaria, ja sitä esitetään ja opiskellaan usein sen luontaisen viehätyksen ja kasvatuksellisen arvon vuoksi. Se tarjoaa katsauksen lapsuuden viattomaan ja mielikuvitukselliseen maailmaan taitavan suomalaisen säveltäjän silmin.


Musiikin ominaisuudet

Oskar Merikannon “Lasten Maailmasta, Op. 31” on kiehtova pianominiatyyrien kokoelma, joka esittelee hänen ainutlaatuisen sekoituksensa romantiikasta ja suomalaisista kansallisista musiikillisista elementeistä. Tässä sen tärkeimmät musiikilliset ominaisuudet:

Ohjelmallinen ja mieleenpainuva: Jokainen kymmenestä kappaleesta on “luonnekappale”, mikä tarkoittaa, että se pyrkii kuvaamaan tiettyä kohtausta, tunnelmaa tai ideaa, usein suoraan nimensä ehdottamana. Tämä ohjelmallinen luonne on ydinominaisuus, joka kutsuu kuulijan kuvittelemaan kuvattua “lasten maailmaa”. Esimerkkeinä ovat kehtolaulun (“Nuku Nukkisein – Tuutu-laulu”) lempeä keinunta, “Menuetto lastenkammarissa” arvokas viehätys, “Juna kiitää ohitse” jännitys ja juhlalliset, mutta lapselliset “Mustin hautajaiset”.

Melodinen ja lyyrinen: Merikanto tunnettiin melodisesta lahjakkuudestaan, eikä tämä kokoelma ole poikkeus. Kappaleet ovat täynnä miellyttäviä, mieleenpainuvia sävelmiä, joilla on usein laulava laatu. Nämä melodiat ovat yleensä diatonisia ja helposti lähestyttäviä, mikä edistää kokoelman suosiota.

Harmoninen yksinkertaisuus romanttisilla vivahteilla: Vaikka Merikannon sävellykset ovat tiukasti toonikaalisen harmonian perustassa, ne sisältävät usein täyteläisiä, mutta eivät ylenpalttisen monimutkaisia, romanttisia harmonioita. Ilmeikkäitä sointukiertoja, jotka lisäävät syvyyttä ja tunnetta olematta dissonanttisia tai kuulijalle haastavia. Modulaatio, vaikka sitä esiintyykin, siirtyy tyypillisesti läheisiin sävellajeihin, ylläpitäen yhtenäisyyden tunnetta.

Helposti lähestyttävät tekniset vaatimukset: Merkittävä ominaisuus on näiden kappaleiden pedagoginen painotus. Ne ovat yleensä “pieniä ja helppoja soittaa”, mikä tekee niistä ihanteellisia kehittyville pianisteille. Tämä ei tarkoita, että niistä puuttuisi musiikillista sisältöä; pikemminkin Merikanto luo mestarillisesti ilmeikästä musiikkia teknisten rajoitusten puitteissa keskittyen musikaalisuuteen, fraseeraukseen ja luonteeseen virtuoosisuuden sijaan.

Vaihtelevat tunnelmat ja tekstuurit: Lyhyydestään ja suhteellisesta yksinkertaisuudestaan huolimatta kappaleet tarjoavat laajan valikoiman tunnelmia ja tekstuuria. “Rukouksen” herkästä hiljaisuudesta “Poikien sotamarssin” rytmiseen voimaan ja “Mummo kertoo” kerronnalliseen laatuun, Merikanto käyttää tehokkaasti erilaisia tempoja, dynamiikkaa ja pianistisia kuviointeja luodakseen omaleimaisia tunnelmia.

Suomalaiset kansanmusiikkivaikutteet (hienovaraiset): Vaikka Merikannon musiikki, mukaan lukien “Lasten Maailmasta”, ei suoraan siteeraa kansanmelodioita, se sisältää usein hienovaraisen, nationalistisen vivahteen. Tämä kuuluu yksinkertaisissa, suorissa melodisissa linjoissa ja tietyssä kaihomielisessä tai vilpittömässä laadussa, joka resonoi suomalaisten kansanperinteiden kanssa.

Minatyyrimuoto: Jokainen kappale on itsenäinen miniatyyri, joka yleensä noudattaa yksinkertaisia muotoja, kuten ABA (ternäärinen) tai binäärisiä rakenteita. Tämä ytimekkyys on osa niiden viehätystä ja tehokkuutta, mikä mahdollistaa jokaisen “tilannekuvan” lapsuuden maailmasta perusteellisen tutkimisen lyhyen keston aikana.

Pohjimmiltaan “Lasten Maailmasta” -kappaleille ovat ominaisia viehättävä ohjelmallisuus, lyyriset melodiat, helposti lähestyttävät harmoniat ja ihastuttava tunnelmien vaihtelevuus, kaikki esitettynä teknisesti lähestyttävissä ja ytimekkäissä pianominiatyyreissä. Se kiteyttää täydellisesti Merikannon viehätyksen säveltäjänä miellyttävien ja ilmeikkäiden romanttisten luonnekappaleiden saralla.


Analyysi, tutoriaali, tulkinta ja tärkeitä soittopisteitä

Oskar Merikannon “Lasten Maailmasta, Op. 31” on ihastuttava ja pedagogisesti arvokas pianokokoelma. Tässä yhteenveto sen analyysistä, tulkinnasta ja tärkeistä soittopisteistä:

Analyysi ja tulkinta (yleistä)

Ohjelmallinen ydin: Tämän kokoelman ensisijainen analyyttinen näkökulma on sen ohjelmallinen luonne. Jokainen kappale (esim. “Rukous”, “Menuetti lastenhuoneessa”, “Juna kiitää ohi”, “Mustin hautajaiset”) on luonnekappale, joka pyrkii kuvaamaan tiettyä kohtausta, tunnetta tai kertomusta lapsen näkökulmasta.

Tulkinta: Soittajan päätehtävänä on ymmärtää ja välittää jokaisen yksittäisen kappaleen “tarina” tai tunnelma. Esimerkiksi “Rukous” vaatii seesteisen ja pohdiskelevan tulkinnan, kun taas “Poikien sotamarssi” tarvitsee rohkean ja rytmikkään lähestymistavan. “Mustin hautajaiset”, hieman synkästä nimestään huolimatta, tulisi tulkita lapsellisella surulla ja yksinkertaisuudella, ei liian dramaattisesti.

Melodinen painotus: Merikannon vahvuus on hänen lyyrisissä melodiassa.

Tulkinta: Melodia tulisi aina tuoda selkeästi esiin, usein laulavalla sävyllä. Myös rytmisemmän otteen omaavissa kappaleissa melodialinjan tulisi olla korostettu.

Harmoninen yksinkertaisuus: Harmonia on yleensä diatoninen ja suoraviivainen, mikä heijastaa niiden kuvaaman viattoman maailman.

Tulkinta: Vaikka ne ovat yksinkertaisia, nämä harmonia ovat ilmeikkäitä. Kiinnitä huomiota sointuvaihdoksiin ja niiden emotionaalisiin vaikutuksiin, jopa hienovaraisiin.

Muoto: Useimmat kappaleet noudattavat yksinkertaisia binääri- tai tertiäärimuotoja (ABA), mikä tekee niistä rakenteellisesti helppoja ymmärtää.

Tulkinta: Muodon ymmärtäminen auttaa muokkaamaan koko kappaletta, tietäen, missä pääideat palaavat tai kontrastivat.

Tärkeitä soittopisteitä pianonsoittoon

Kosketus ja ääni:

  • Legato: Monet kappaleet vaativat kauniin, sidotun legato-kosketuksen, erityisesti melodialinjoille. Keskity sujuviin siirtymiin nuottien välillä.
  • Äänen tuotto: Tuo aina melodia esiin varmistaen, että se laulaa säestyksen yläpuolella. Tämä vaatii huolellista tasapainoa käsien välillä (ja kunkin käden sisällä polyfonisissa tekstureissa).
  • Artikulaatio: Kiinnitä tarkkaa huomiota Merikannon artikulaatiomerkintöihin (legato-sidokset, staccatot, aksentit). Nämä ovat ratkaisevan tärkeitä kunkin kappaleen luonteen määrittelemisessä. Esimerkiksi “Juna kiitää ohitse” staccatot luovat pyörien iskevän äänen, kun taas “Rukouksen” legato välittää tyyneyttä.

Rytmi ja tempo:

  • Vakaa rytmi: Vaikka jotkin kappaleet voivat kutsua pieneen rubatoon (esim. “Mummo kertoo” kerronnallisen vaikutelman vuoksi), perustavanlaatuinen rytminen vakaus on tärkeää, erityisesti marssimaisissa tai tanssimaisissa osissa.
  • Sopiva tempo: Valitse tempoja, jotka mahdollistavat artikulaation ja ilmaisun selkeyden, välttäen kiiruhtamista nopeammissa kappaleissa ja laahaamista hitaammissa. Muista, että nämä ovat “lasten maailmasta”, joten hengen tulisi olla yleensä kevyt ja mukaansatempaava.

Dynamiikka:

  • Dynaaminen vaihteluväli: Noudata Merikannon dynamiikkamerkintöjä huolellisesti (piano, forte, crescendo, decrescendo). Nämä vaikuttavat merkittävästi emotionaaliseen maisemaan ja luonteenkuvaukseen. Jopa mezzoforten sisällä voi olla hienovaraisia vaihteluja.
  • Fraseerauskaaret: Ajattele dynaamista muotoilua musiikillisina fraaseina, luoden luonnollisen aallonpohjan ja -huipun. Crescendot johtavat usein fraasin sisäiseen kliimaksiin, ja decrescendot antavat vapautumisen tai päätöksen tunteen.

Sormitus:

  • Tehokkuus: Käytä loogista ja tehokasta sormitusta saavuttaaksesi sujuvan legaton, mukavat käsiasennot ja selkeän artikulaation. Kokeile löytääksesi sen, mikä toimii parhaiten kädellesi.
  • Yhtenäisyys: Kun löydät hyvän sormituksen, pidä siitä kiinni rakentaaksesi lihasmuistia ja yhtenäisyyttä soitossasi.

Pedaalinkäyttö:

  • Selkeys: Käytä sustain-pedaalia harkiten tehostaaksesi resonanssia ja legatoa sumentamatta harmoniaa. Monissa näissä yksinkertaisemmissa, selkeissä tekstureissa vähemmän pedaalia on usein enemmän.
  • Ilmeikäs käyttö: Pedaalia voidaan käyttää luomaan tiettyjä tunnelmallisia efektejä, kuten lempeää ääniaaltoa kehtolaulussa tai lisääntynyttä resonanssia marssissa.

Luonteenkuvaus:

  • Mielikuvitus: Tärkein “tutoriaali” näille kappaleille on mielikuvituksen käyttäminen. Kuvittele jokaisen kappaleen kohdalla Merikannon pyrkimys välittää kohtaus tai tunne. Miten lapsi ilmaisisi “rukousta”, tai miltä leikkijuna kuulostaisi?
  • Tarina: Lähesty jokaista kappaletta kuin kertoisit pienen tarinan. Tämä ohjaa luonnollisesti valintojasi temposta, dynamiikasta ja artikulaatiosta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että “Lasten Maailmasta” -kappaleiden soittaminen sisältää teknisen tarkkuuden Merikannon selkeiden merkintöjen toteuttamisessa yhdistettynä vahvaan mielikuvitukselliseen sitoutumiseen, jotta kunkin miniatyyrin lapsellinen ihme ja kertomus saadaan esiin. Keskity kauniiseen sävyyn, selkeään artikulaatioon ja harkittuun fraseeraukseen vangitaksesi todella “Lasten maailman” olemuksen.


Historia

Oskar Merikanto, keskeinen hahmo suomalaisessa musiikissa, oli säveltäjä, pianisti, urkuri ja kapellimestari, jolla oli merkittävä rooli maan musiikkimaiseman muotoutumisessa 1900-luvun vaihteessa. Vaikka hänen aikalaisensa Jean Sibelius on ehkä globaalisti tunnetumpi, Merikanto nautti valtavaa suosiota Suomessa, siltaen kuilua klassisten konserttisalien ja ihmisten jokapäiväisen musiikkielämän välillä. Hän oli tuottelias miniatyyrimaalari, erityisesti tunnettu lauluistaan ja pianokappaleistaan, jotka molemmat ammensivat usein romanttisesta herkkyydestä, johon oli sekoittunut hienovaraisia suomalaisia kansanmusiikkivaikutteita.

Tässä yleisen suosion kontekstissa hänen helposti lähestyttäviä ja melodisia sävellyksiään kohtaan syntyi “Lasten Maailmasta, Op. 31”. Vaikka sen tarkan sävellyspäivämäärää ei aina korosteta, se sijoittuu hänen aktiivisimman ja menestyksekkäimmän luovan tuotantonsa ajanjaksolle. Merikannon lahjakkuus oli luoda musiikkia, joka resonoi laajan yleisön kanssa, ja tämä kokoelma on täydellinen esimerkki siitä kyvystä.

Suurten, sinfonisten julistusten sijaan “Lasten Maailmasta” esittelee sarjan kymmenen viehättävää ja mieleenpainuvaa luonnekappaletta soolopianolle. Jokainen kappale toimii musiikillisena tilannekuvana, kuvaten lapsen mielikuvituksen ja kokemusten eri puolia. “Rukouksen” lempeästä yksinkertaisuudesta “Juna kiitää ohitse” leikkisään energiaan tai koskettaviin, mutta viattomiin “Mustin hautajaisiin”, Merikanto vangitsee universaalin lapsuuden tunteen.

Kokoelma saavutti nopeasti suosiota, ei ainoastaan sen luontaisen musiikillisen vetovoiman vuoksi, vaan myös sen pedagogisen arvon vuoksi. Kappaleet ovat teknisesti helposti lähestyttäviä, mikä tekee niistä perustan pianonsoiton opiskelijoille Suomessa ja sen ulkopuolella. Tämä saatavuus varmisti niiden laajamittaisen esittämisen ja arvostuksen, vakiinnuttaen “Lasten Maailmasta” yhdeksi Merikannon rakastetuimmista ja kestävimmistä panoksista pianorepertuaariin. Sitä arvostetaan edelleen sen ihastuttavien ohjelmallisten kertomusten ja Merikannon lyyrillisen ja sydämellisen musiikillisen kielen ruumiillistuman vuoksi.


Kokoelman suosio aikanaan ja myynti

Kyllä, Oskar Merikannon “Lasten Maailmasta, Op. 31” oli todellakin erittäin suosittu kappalekokoelma julkaisuaikanaan, ja sen nuotit myivät poikkeuksellisen hyvin, mikä osaltaan edesauttoi Merikannon laajaa mainetta Suomessa.

Tässä syyt:

Merikannon suosio: Oskar Merikanto oli rakastettu hahmo suomalaisessa musiikissa. Hänet tunnettiin erittäin melodisten ja helposti lähestyttävien teosten, erityisesti laulujen ja pianominiatyyrien, säveltäjänä, jotka resonoivat syvästi yleisön kanssa. Toisin kuin Sibelius, jonka teokset pyrkivät usein suurempiin, sinfonisempiin lausuntoihin, Merikannon musiikkia omaksuivat arkipäivän muusikot ja kuulijat.

Helppokäyttöisyys ja pedagoginen arvo: Keskeinen tekijä “Lasten Maailmasta” -kokoelman menestyksessä oli sen tekninen helppokäyttöisyys. Kappaleita kuvataan “pieniksi ja helpoiksi soittaa”, mikä teki niistä ihanteellisia eri tasoisille pianonsoiton opiskelijoille. Tämä tarkoitti, että ne otettiin laajasti käyttöön musiikkikasvatuksessa, mikä varmisti jatkuvan kysynnän nuoteille. Kun kappaletta käytetään laajasti opetukseen, sen myynti luonnollisesti kasvaa.

Viehättävät ohjelmalliset teemat: “Lasten maailma” -teemat olivat yleisesti vetoavia ja helposti lähestyttäviä. Kappaleet kuten “Kehtolaulu” (Nuku Nukkisein), “Menuetti lastenhuoneessa”, “Juna kiitää ohi” ja “Mustin hautajaiset” tarjosivat viehättäviä musiikillisia kertomuksia, jotka olivat sekä mukaansatempaavia että samaistuttavia. Tämä teki niistä nautittavia sekä esiintyjille että kuulijoille.

Sisällytys antologioihin: Kokoelman yksittäisten kappaleiden, kuten “Kehtolaulun”, suosio johti siihen, että ne sisällytettiin lukuisiin muihin kokoelmiin ja pianonsoiton oppikirjoihin. Tämä laajensi entisestään niiden ulottuvuutta ja varmisti jatkuvan nuottimyynnin.

Kulttuurinen resonanssi: Merikannon musiikki, vaikka tyyliltään romanttinen, kantoi myös hienovaraista, nationalistista vivahdetta, joka resonoi suomalaisen identiteetin kanssa. Tämä lisäsi suomalaisen yleisön vetovoimaa.

Ydinajatuksena on, että “Lasten Maailmasta” osui kultasuoneen: sen sävelsi erittäin suosittu ja helposti lähestyttävä säveltäjä, se sopi hyvin musiikkikasvatukseen, tarjosi ihastuttavia ja samaistuttavia teemoja ja edisti kansallista musiikkimaisemaa. Kaikki nämä tekijät yhdessä tekivät siitä merkittävän kaupallisen menestyksen nuottimyynnin osalta ja rakastetun peruspilarin aikansa pianorepertuaarissa, aseman, jonka se säilyttää Suomessa edelleen.


Jaksot ja triviaa

Oskar Merikannon “Lasten Maailmasta, Op. 31” on rakastettu kokoelma, ja vaikka se ei ehkä olekaan täynnä dramaattisia, tunnettuja anekdootteja kuten jotkut suuremmat klassiset teokset, sen pysyvä suosio ja säveltäjän ainutlaatuinen asema suomalaisessa musiikissa tarjoavat joitakin mielenkiintoisia oivalluksia ja triviaa:

Jaksot ja oivalluksia:

“Kansan” säveltäjä kansalle: Merikantoa kutsuttiin Suomessa usein “kansan säveltäjäksi”. Vaikka Sibeliusta pidettiin suurena sinfonikkona, joka rakensi kansakunnan musiikillisen identiteetin monumentaalisessa mittakaavassa, Merikanto puhutteli tavallisten suomalaisten sydämiä helposti lähestyttävillä melodioillaan. “Lasten Maailmasta” on tästä esimerkki, tarjoten viehättäviä, samaistuttavia kappaleita, joista sekä harrastajat että ammattilaiset voivat nauttia. Sen menestys korosti Merikannon roolia klassisen musiikin tuomisessa suomalaisiin koteihin ja luokkahuoneisiin.

Ohjelmallisten miniatyyrien voima: Merikanto oli mestari miniatyyrien luomisessa. Pitkien, monimutkaisten kertomusten sijaan hän loi eläviä musiikillisia tilannekuvia. Kappaleet kuten “Juna kiitää ohitse” ovat varmasti olleet hyvin mieleenpainuvia aikana, jolloin junamatkustus oli monille suhteellisen uusi ja jännittävä ilmiö. Kuvaston yksinkertaisuus antoi kuulijoiden helposti yhdistää musiikkiin ja kuvitella hänen kuvailemansa “lapsen maailman”.

Kestävä “Mustin hautajaiset”: Yksi kokoelman tunnetuimmista kappaleista on “Mustin hautajaiset”. “Musti” on yleinen koiran nimi Suomessa, verrattavissa esimerkiksi “Rekkuun” tai “Mökköön”. Kappale, vaikka kuvaa hautajaisia, tekee sen lapsellisella vilpittömyydellä ja yksinkertaisuudella, tehden siitä koskettavan pikemminkin kuin sairaalloisen. Se vangitsee lapsen hyvin todellisen surun lemmikin menetyksestä, ilmaistuna herkkänä ja marssimaisena melodiana. Tämä kappale on usein erikseen mainittu sen emotionaalisen syvyyden vuoksi lasten kokoelman kontekstissa.

Silta muodolliseen musiikkikasvatukseen: “Lasten Maailmasta” tuli suomalaisen pianonsoiton opetuksen kulmakivi. Sen etenevä vaikeusaste ja mukaansatempaavat teemat tekivät siitä ihanteellisen pedagogisen työkalun. Sukupolvet suomalaisia lapsia oppivat soittamaan pianoa Merikannon “lasten maailman” avulla, mikä antoi kappaleille monille suomalaisille vahvan nostalgian ja kulttuurisen tuttavuuden tunteen. Tämä laaja käyttö opetuksessa varmisti myös nuottien jatkuvan myynnin, vakiinnuttaen sen “hitiksi”.

Pianon ulkopuolella: Vaikka ne tunnetaan pääasiassa pianokappaleina, Merikannon erittäin melodinen kirjoitustyyli tarkoitti, että elementtejä tai teemoja “Lasten Maailmasta” löysi toisinaan tiensä muihin sovituksiin tai jopa tiedostamattomaan vaikutukseen muuhun suomalaiseen musiikkiin. Hänen sävelmänsä olivat niin syvään juurtuneita kansalliseen tajuntaan, että ne läpäisivät musiikillisen kudoksen.

Triviaa:

“Op. 31”: “Op. 31” viittaa opusnumeroon, joka osoittaa sen paikan Merikannon sävellysluettelossa. Tämä kertoo, että se kirjoitettiin suhteellisen varhain hänen kypsällä sävellyskaudellaan, sillä hänen tuotantonsa ulottui paljon useampiin opusnumeroihin.

Kaksi vihkoa: Kokoelma julkaistaan usein kahdessa “vihkossa”, ja kymmenen kappaletta on jaettu niiden kesken. Tämä käytännöllinen jako tuki sen käyttöä opetuksessa, antaen opiskelijoiden edetä kappaleiden läpi asteittain.

Myös oopperasäveltäjä: Vaikka “Lasten Maailmasta” korostaa hänen taituruuttaan miniatyyreissä, on syytä muistaa, että Merikanto sävelsi myös oopperoita, mukaan lukien Pohjan neiti, jolla on historiallinen merkitys ensimmäisenä suomalaiseen librettoon sävellettynä oopperana. Tämä osoittaa hänen sävellysintressiensä laajuuden, vaikka hänen pienemmät teoksensa saavuttivatkin laajemman maineen.


Tyylit, liikkeet ja sävellyskausi

Oskar Merikannon “Lasten Maailmasta, Op. 31” kuuluu selkeästi romanttiseen tyyliin, syvästi nationalismin elementeillä kyllästettynä, mikä oli vallitseva taiteellinen virtaus Suomessa hänen aikanaan.

Sävellyksensä aikaan Merikannon musiikkia pidettiin perinteisenä eikä uraauurtavana tai avantgardistisena. Vaikka se ei ollut vanhanaikaista, se ei todellakaan työntänyt “uuden” musiikin rajoja, varsinkaan verrattuna Euroopan muilla alueilla nouseviin kokeellisiin ääniin. Hänen tyylinsä oli helposti lähestyttävä ja resonoi yleisön kanssa juuri siksi, että se rakentui vakiintuneiden romanttisten idiomien päälle sen sijaan, että se olisi kumonnut niitä.

Musiikki on pääasiassa homofonista, mikä tarkoittaa, että siinä on selkeä, lyyrinen monofoninen melodia yhdessä äänessä, tyypillisesti oikeassa kädessä, ja siihen liittyvä harmoninen tuki toisessa, yleensä vasemmassa kädessä. Vaikka siinä saattaa olla satunnaisia ​​viitteitä polyfoniasta tai kontrapunktisesta kiinnostuksesta, ensisijainen tekstuuri painottaa ennen kaikkea laulavaa melodialinjaa. Se ei todellakaan ole teos, joka keskittyy monimutkaiseen polyfoniaan.

Se ei osoita merkkejä klassismista esteettisyydessään, mikä tarkoittaisi keskittymistä tiukkoihin muotoihin, tasapainoon ja tunteiden hillitsemiseen. Sen sijaan se omaksuu täysin romanttisen painotuksen tunneilmaisuun, lyyriseen kauneuteen ja mieleenpainuvaan tarinankerrontaan.

Siinä ei ole havaittavissa impressionismin vaikutusta, joka ilmenisi häipyvissä harmonioissa, hohtavissa tekstuureissa ja keskittymisessä ohikiitäviin aistimuksiin. Se ei myöskään kuulu neoklassismiin, joka katsoi takaisin aikaisempiin muotoihin modernilla herkkyydellä. Se edeltää postromanttisen ja modernismin laajempaa nousua erillisinä liikkeinä, jotka toisivat suurempaa dissonanssia, fragmentaatiota ja poikkeamisen perinteisestä tonaalisuudesta. Merikannon musiikillinen kieli pysyy tiukasti juurtuneena selkeään tonaalisuuteen ja perinteisiin harmonisiin progressioihin.

Yhteenvetona “Lasten Maailmasta” on tyypillinen romanttinen kokoelma, jolle ovat ominaisia melodinen lyriikka, ilmeikkäät mutta helposti lähestyttävät harmonia ja viehättävä ohjelmallinen luonne, kaikki lempeällä nationalistisella hengellä täytettynä, mikä resonoi syvästi Suomessa. Se edustaa aikakautensa perinteistä ja rakastettua musiikillista tyyliä, keskittyen homofoniaan ja melodisen ilmaisun selkeyteen.


Samankaltaisia sävellyksiä / sarjoja / kokoelmia

Oskar Merikannon “Lasten Maailmasta, Op. 31” sijoittuu mukavasti romanttisen kauden ohjelmallisten pianominiatyyrien perinteeseen, erityisesti niiden, jotka on sävelletty lapsille tai lasten inspiroimana. Nämä kokoelmat painottavat melodioita, selkeitä harmonioita ja mieleenpainuvaa kuvastoa, usein pedagogisella tavoitteella.

Tässä joitakin samankaltaisia sävellyksiä, sarjoja tai kokoelmia:

Robert Schumann – Kinderszenen (Kohtauksia lapsuudesta), Op. 15 (1838):

Tämä on ehkä suorin ja kuuluisin rinnastus. Kuten Merikannon teos, se on lyhyiden, ohjelmallisten pianokappaleiden kokoelma, joka on saanut inspiraationsa lapsuuden maailmasta. Kappaleet kuten “Träumerei” (Unelma) ja “Von fremden Ländern und Menschen” (Vieraista maista ja ihmisistä) ovat yleisesti rakastettuja lempeän viehätyksensä ja mieleenpainuvan luonteensa vuoksi. Schumannin kokoelma on hieman introspektiivisempi ja runollisempi, kun taas Merikannon saattaa olla hieman suorempi kuvauksissaan.

Pjotr Iljitš Tšaikovski – Lasten albumi, Op. 39 (1878):

Toinen klassikko. Tšaikovskin kokoelma on eksplisiittisesti pedagoginen, suunniteltu nuorille pianisteille, ja sisältää viehättäviä luonnekappaleita, joilla on kuvailevia nimiä, kuten “Aamurukous”, “Sairas nukke”, “Nuken hautajaiset” (selkeä rinnastus Merikannon “Mustin hautajaisiin”) ja “Vanha ranskalainen laulu”. Se jakaa Merikannon melodisen vahvuuden ja helppokäyttöisyyden.

Felix Mendelssohn – Lieder ohne Worte (Lauluja ilman sanoja):

Vaikka Mendelssohnin monet “Laulut ilman sanoja” eivät ole yksinomaan “lapsille”, ne edustavat romanttista luonnekappaletta par excellence. Ne ovat lyyrisiä, usein homofonisia ja keskittyvät välittämään tunnelmaa tai laulunomaista laatua ilman erityistä kertomusta. Monet näistä kappaleista ovat teknisesti helposti lähestyttäviä ja kauniita, mikä tekee niistä Merikannon lempeän, ilmeikkään kirjoitustyylin kaltaisia.

Edvard Grieg – Lyrilliset kappaleet (eri opuksia):

Grieg, Merikannon norjalainen aikalainen (ja usein ryhmitelty Merikannon kanssa “kansallisromantikkona”), kirjoitti lukuisia “Lyrillisiä kappaleita” -kokoelmia. Nämä ovat lyhyitä, ilmeikkäitä pianominiatyyrejä, joilla on usein kuvailevia nimiä, ja monet niistä ovat varsin helposti lähestyttäviä. Ne jakavat romanttisen lyrismin ja hienovaraisten kansanvaikutteiden sekoituksen, jota Merikannosta löytyy. Esimerkkejä ovat “Arietta”, “Kevään luo” tai “Valssi”.

Carl Nielsen – Humoristisia bagatelleja, Op. 11 (1894):

Kuuluisan tanskalaisen säveltäjän kokoelma. Vaikka ne ovat ehkä joskus harmonisesti hieman seikkailunhaluisempia kuin Merikannon, nämä kappaleet jakavat lyhyiden, luonteenomaisten pianoteosten hengen, jotka on suunniteltu tutkimaan erilaisia ​​tunnelmia ja tekstuureja, usein leikkisällä tai kepeällä otteella, sopien “lasten maailman” estetiikkaan.

Claude Debussy – Children’s Corner, L. 113 (1908):

Vaikka tämä sarja kuuluu impressionistiseen tyyliin, se on temaattisesti samankaltainen, koska se on omistettu hänen tyttärelleen ja tutkii lapsuuden teemoja (esim. “Doctor Gradus ad Parnassum”, “Jimbon kehtolaulu”, “Golliwogg’s Cakewalk”). Vaikka harmonisesti monimutkaisempi kuin Merikannon, se jakaa ohjelmallisen ja mieleenpainuvan luonteen kokoelmana lapsille tai lasten inspiroimana.

Nämä säveltäjät, kuten Merikanto, loivat mestarillisesti kauniin ja ilmeikkään musiikin lyhyiden, helposti lähestyttävien muotojen rajoituksissa, tehden niistä peruspilareita niin aloitteleville pianisteille kuin romanttisen pianomusiikin arvostaville yleisöillekin.

(Tämän artikkelin on tuottanut Gemini. Ja se on vain viitteellinen dokumentti, jonka avulla voit löytää musiikkia, jota et vielä tunne.)

Best Classical Recordings
on YouTube

Best Classical Recordings
on Spotify

Muistio | Kaupunki ja sen epävarmat muurit, Haruki Murakami, Shinchosha, 2023

Kirjan tiedot

Haruki Murakamin 14. romaani julkaistiin 13. huhtikuuta 2023 Japanissa. Nimi on sama kuin hänen romaaninsa “Kaupunki ja sen epävarmat muurit”, joka julkaistiin vuonna 1980 japanilaisessa Bungakukai-lehdessä. Hän kuitenkin hylkäsi sen, ja osa tai osia hylätyn romaanin motiivista ja tarinasta otettiin käyttöön “Kovaksi keitetyn ihmemaailman ja maailmanlopun” romaanissa “Maailmanloppu”.

Muoto, tyyli ja rakenne

Kolmen luvun pitkä romaani 661 sivun romaani, muodostuu 70 lyhyestä jaksosta. Vertailukohtana on kuvattu Gabriel García Márquezin “Rakkautta koleran aikaan” (1985).

Teoksen tausta ja kirjailija

Tiivistelmä

Kunkin luvun tiivistelmät

Pääpiirteittäin

Aikajana

Luku 1

Kertoja ja tyttö kohtasivat viime syksynä “High School Student Essay Concours” -kilpailun vastaanotolla. Ja he olivat olleet kirjeenvaihdossa. (2, 4)

He olivat seurustelleet kerran tai kaksi kuukaudessa. (2)

Tyttö lähetti miehelle pitkän kirjeen ja tunnusti oudon unen. (8)

Toukokuussa heillä oli ollut treffit ja he kävivät hyvin pitkällä kävelyllä. (11) Hän vuodatti ja sanoi, että hänen sydämensä jäykistyi vain joskus. Ja hän sanoi, että hänen aineensa asui kaukana kaupungissa ja vietti täysin toisen elämän. (13)

Tyttö kertoi kertojalle kaupungista. (1)

Kesän aikana he puhuivat kaupungista innokkaasti. (15)

Eräänä syksynä kirje tytöltä loppui. Mutta hän jatkoi kirjeiden lähettämistä. (15)

Talvella hän sai viimeisen ja hyvin pitkän kirjeen häneltä. Myöhemmin hän luki kirjeen. Siinä hän tunnusti olevansa vain varjo, jolla ei ollut mitään sisältöä, hän oli elänyt kaupungissa, kun hänestä tuli kolmevuotias, ja hän ajoi tähän maailmaan. (17)

Hän jatkoi kirjeiden lähettämistä ja soitti puhelimitse, mutta ei saanut vastausta naiselta. Hän ei ole kuullut hänestä, kun hän oli saanut viimeisen kirjeen. (19)

Seuraavana vuonna helmikuussa hän läpäisi Tokion yksityisen yliopiston pääsykokeen, minkä jälkeen hän muutti Tokioon. (19)

Kesäloman aikana hän tuli kotiin ja kävi tytön talossa, mutta siellä oli eri ovikilpi kuin tytön nimi. (19)

Vuosi oli kulunut ja hänestä oli tullut 18-vuotias, mutta hän odotti yhä. (21)

Noin 20-vuotiaana hän havahtui siihen, että hänen piti viettää kunnon elämää, sitten hän sai ystäviä ja uuden tyttöystävän. Valmistumisen jälkeen hän sai työpaikan kirjatoimistosta. (23)

Kului kauan aikaa (kun hänestä tuli 45-vuotias), kun hän heräsi, hän oli palavien daed-petojen kolossa. (23)

Kertoja astui kaupunkiin, hän jätti varjonsa portinvartijalle, ja vartija kaivoi hänen silmänsä ulos, jotta hänestä tulisi unilukija. (9)

Kertoja tapasi tytön kaupungin kirjastossa. Mutta tyttö sanoi, ettei ollut koskaan tavannut häntä. (5)

Kertoja alkoi tehdä unilukemista kirjastossa ja keskusteli tytön kanssa kirjaston kirjastonhoitajana. (7) Hän meni kirjastoon ja teki unilukemista joka päivä. Syksyn aikana se jatkuu säännöllisesti. (9)

Harrastuksen aikana kertoja alkoi tehdä kaupungin karttaa, ja se jatkui kaksi viikkoa. (12)

Hän kärsi korkeasta kuumeesta. Vanha mies huolehti hänestä. (12)

Talvi oli tullut, kertoja kävi varjojen paikassa katsomassa varjoaan. (14)

Kertoja ja tyttö vierailivat kaupungin eteläpäässä sijaitsevassa sidonnassa. (16)

Kertojan varjo oli huonossa kunnossa, joten kertoja kävi hänen luonaan. Ja varjo vaati lähtemään pois kaupungista ja liittymään yhteen hänen kanssaan viikon kuluessa, sitten hän kertoi tytölle, että kaupungissa ei ollut todellista ainetta, hän oli ulkomaailmassa on totta. (16)

Kirjastossa hän sanoi, että varjoni alkoi siirtyä pois hänen luokseen. Mutta tyttö sanoi, että hän ei tiennyt varjosta, koska hänet vedettiin pois varjosta, kun hän oli kolmevuotias, eikä koskaan tavannut häntä enää. (18)

Kertoja kertoi tytölle, että hän olisi lähtenyt kaupungista, ja hän oli tavannut hänen varjonsa ulkomaailmassa. (22)

Eräänä lumisateisena päivänä hän päätti lähteä kaupungista ulos, kävi varjonsa huoneessa, otti vanhan torven ja lähti kiipeämään eteläiselle kukkulalle. Mutta muuri liikkui ja hioutui heidän tiellään, ja muuri kertoi, etteivät he voi ylittää muuria sanoilla. Silloin hän syöksyi muuria kohti varjon neuvoilla ja meni muurin läpi. (24) Mutta kertoja kertoi varjolleen, ettei hän voinut vielä lähteä kaupungista, ja hän päätti levätä kaupungissa ja lukea unia, mukaan lukien tytön vanhaa unta. Varjo lähti yksin ulkomaailmaan. (25, 26)

Luku 2

Tässä reaalimaailmassa kertoja muisteli kokemuksiaan Kaupungissa. Hän menee toimistoon joka päivä ja työskentelee säännöllisesti tavallisena epäspesifinä miehenä. (27)

Hän päätti irtisanoutua työpaikastaan miettiäkseen kokemuksiaan Cityssä. Hän vietti elämänsä jonkin aikaa säästämisen parissa. (27)

Hän näki pitkään unta pienestä kirjastosta paikallisessa kaupungissa. Unessa hän työskenteli kirjaston tiskinhoitajana. Näin tummansinisen baretin hänen pöytänsä päässä. Kun hän heräsi, hän kirjoitti unen sisällön muistiin ja päätti saada minkä tahansa työpaikan mistä tahansa kirjastosta. (28)

Hän pyysi kirjastoista vastuuta ottanutta kirjastotoimiston entistä kollegaansa Ohkia etsimään töitä kirjastoista. Viikon kuluttua Ohki vastasi, että hän löysi työpaikan, ja menisi paikallisen pikkukaupungin kirjastoon päivänä, joka sopii kertojalle. (29)

Viikonloppuna kertoja ja Ohki vierailivat Fukushiman kaupungissa, jossa oli pieni kirjasto. (30)

Kertoja meni kirjastoon ja haastatteli pääkirjastonhoitajaa Tatsuya Koyasua. Ja hän kertoi itse asiassa jääneensä jo eläkkeelle, virka oli tyhjä ja etsi henkilöä, joka ottaisi hänen työnsä vastaan. (30)

Hän alkoi työskennellä Z:n kaupunginkirjastossa pääkirjastonhoitajana kirjastonhoitaja Soedan avustamana ja ystävystyi osa-aikatyöntekijän rouvien kanssa. (31)

Talvi oli tullut. Herra Koyasu näytti kertojalle salaisen paikkansa puoliksi maan alla ja kirjaston syvyyksissä. (34)

Hän siirsi toimistonsa syvyyksissä olevaan huoneeseen. Kun Koyasu kävi huoneessa, hän tunsi ja tajusi, että todellisuuden ja muuntuneen maailman välinen raja ja ajan virtaaminen oli katkennut. (35)

Syvänä talvipäivänä herra Koyasu kutsui kertojan syvyyksissä olevaan huoneeseen. Ja Koyasu teki tunnustuksen, että hän oli mies, jolla ei ollut varjoa, hänellä ei ollut ruumista tässä maailmassa ja hän oli tietoisuutensa olemassaolo tai aave, ja hän oli jo menehtynyt. (37)

Kertoja puhui Koyasusta Soedan kanssa. Soeda sanoi tietävänsä, että Koyasu oli kuollut, ja vain hän ja kertoja voivat nähdä Koyasun. (38)

Syntyi poika, jonka nimi oli “Shin” (Metsä). Hän lähetti erittäin onnellisen lapsuuden vanhempiensa rakkauden ansiosta. Mutta kun hän oli 5-vuotias, hän ajoi polkupyörällä ja kuoli auto-onnettomuudessa. (40)

Kesäkuun lopussa ennen kuutta sunnuntaina Koyasun vaimo katosi ja teki itsemurhan heittäytymällä jokeen. (Ajankohta on 30 vuotta aiemmin.) (40)

Itsetuhon jälkeen hän alkoi tehdä omituisia asioita, kuten käyttää barettia ja hametta. (40)

Kun hän oli 65-vuotias, hän rakensi kirjaston uudelleen viinatehtaastaan. (40)

(…)

Juoni(t) ja jaksot

A. Murrosikä tytön kanssa tässä todellisessa maailmassa (Luku 1)

B. Aika kaupungissa (Luku 1)

C. Keski-ikäiset vuodet kaupungista paluun jälkeen, Z Townin kirjaston pääkirjastonhoitajan työ (luku 2).

(…)

Hahmot

Kertoja – 17-vuotias poika. Todellisessa maailmassa hän asui rauhallisessa esikaupunkialueella meren rannalla ja oli kolmannen luokan oppilas julkisessa lukiossa. Hän ja tyttöystävä tapasivat kerran tai kaksi kuukaudessa, heillä oli ollut treffit. (2) Hänen isänsä työskenteli lääkeyrityksessä. Ja hänen äitinsä oli kotiäiti. (4, s. 23) Hän piti kirjastoista ja luki kirjoja yksin. (4, s. 23 – 24) Kaupungin ainoa unilukija, ja hänen työnsä on vain tehdä unilukemista. (7, p. 39 – 40)

Tyttö tässä maailmassa (sinä, tyttöystävä ?) – 16-vuotias tyttö työskenteli kaupungin kirjastossa kello 17:00 – noin kello 22:00. (1) Todellisessa maailmassa hän asui paikassa eikä kaukana kertojalle, etäisyys on se maksaa 90 minuuttia junalla. Hän oli lukiolainen yksityisessä tyttölukiossa. (2) Hänen isänsä oli ollut paikallinen virkamies ja toimi valmistavan koulun toimistovirkailijana. (3) Ja hänen äitinsä menehtyi syöpään, kun tyttö oli kolmevuotias. (4) Hän tunnusti olevansa vain varjo ilman sisältöä. (17)

Tyttö kaupungissa – Tyttö työskenteli kaupungin kirjastossa. Hänen täytyy olla tytön henki, mutta hänellä ei ollut tietoa tai muistia tästä maailmasta. Tyttö kaupungissa sanoi, että hän oli syntynyt kaupungissa eikä koskaan lähtenyt sieltä pois. Hänen täytyi olla muuttunut henkilö tai hänellä oli muuttunut henki. (7, s. 42) Tyttö sanoi, ettei hän tiennyt omasta varjostaan, koska hänen varjonsa vedettiin ulos hänen ollessaan kolmevuotias eikä häntä enää koskaan tavattu. (18, s. 137-138)

Portinvartija (3- ) – Iso mies oli uskollinen työlleen.

Tytön pikkusisko – Kuusi vuotta nuorempi kuin tyttö. (4, s. 23).

Isoäiti äidin puolelta – Ainoa ihminen, jolle tyttö voi avata sydämensä. (4, p. 23)

Tytön anoppi (4)

Vanha mies (12, s. 81 – ) Entinen sotilas, hoiti kertojaa, kun tämä kärsi korkeasta kuumeesta.

Luku 2

Ohki (28, s. 200 ; 29) Kertojan nuorempi työtoveri kirjatoimistossa.

Soeda – Keskikolmekymppinen nainen ja Naganosta kotoisin olevan Z-kaupungin kirjaston ainoa kirjastonhoitaja, rauhalliset kasvot, hoikka ja 160 cm pitkä. Z Townin kirjaston nivelkappale, kirjasto voi aktivoitua hänen kyvyllään. (30, s. 214 – )

Tatsuya Koyasu (30, s. 216 – ) – Z Town Libraryn pääkirjastonhoitaja. Lihava keski-ikäinen mies. Mutta se, että hän oli jo jäänyt eläkkeelle, hän lepäsi kirjaston luovuttaakseen työnsä jollekin. Hänellä oli yllään tummansininen baretti ja hame. Hän oli syntynyt varakkaaseen viinanvalmistajan perheeseen. Hän pääsi Tokion yksityiseen yliopistoon ja hänen erikoisalansa oli taloustiede menestyäkseen perheyrityksessään, mutta hän todella halusi puhua kirjallisuudesta. Valmistuttuaan hän vietti vakaan mutta tylsän elämän viinatehtaan pyörittämisen parissa, ja hän halusi kirjoittaa romaanin, mutta se jäi kesken. Kun hän oli 35-vuotias, hän rakastui erääseen naiseen, ja he menivät naimisiin “vierailuavioliiton” muodossa. Kun hän oli 40-vuotias, heille syntyi lapsi, jonka nimi oli Shin (Forest). Mutta lapsi kuoli liikenneonnettomuudessa 5-vuotiaana. Jonkin aikaa hänen vaimonsa teki itsemurhan, sitten hän vähitellen teki omalaatuisia asioita, kuten pukeutui hameeseen ja baskeriin. Kun hän oli 65-vuotias, hän rakensi kirjaston viinatehtaastaan ja johti (pääosin yksityistä) kirjastoa pääkirjastonhoitajana.

Komatsu – Z-kaupungin pienen ja keski-ikäisen asunnonvälittäjän epäsosiaalinen mies. (31, s. 226-228)

Osa-aikatyötä tekeviä naisia (31, s. 230 – )

Soedan aviomies – Kaupungin julkisen peruskoulun opettaja. (32, p. 327)

Herra Koyasun vaimo (39, s. 315 -) Koyasua 10 vuotta nuorempi nainen, kun Koyasu oli 35-vuotias, he menivät naimisiin “vierailuavioliittona”. Hän vieraili ja yöpyi Koyasun talossa Fukushimassa joka perjantai Tokiosta käsin. Kun hän oli 40-vuotias, heille syntyi ruumis. (39)

Shin Koyasu – Herra Koyasun ja hänen vaimonsa lapsi syntyi, kun Koyasu oli 40-vuotias. Herra Koyasu antoi hänelle nimen Shin (Metsä). Hän lähetti erittäin onnellisen lapsuuden vanhempiensa rakkauden ansiosta. Mutta kun hän oli 5-vuotias, hän ajoi polkupyörällä ja kuoli auto-onnettomuudessa. (40, s. 323-327)

(…)

Ryhmät

Paikat (osavaltio, lääni, kaupunki, kaupunki)

Paikallinen kaupunki

Kaupunki – Kaupunki ilmoittaa tyttöystävä, jota ympäröi tiemuuri. Kaupunkiin pääsemiseksi on oltava erityinen vaatimus. (1) Kertojan ja tytön salainen mielenpaikka (4, s. 27) Kerran se kukoisti, mutta siitä tuli raunio. (12) Kaupungissa asuvat ihmiset eivät voi poistua sieltä kuin velvollisuuksin. Ja käsityöläisalueen ja asuinalueen ihmiset eivät käyneet toistensa luona. Cityssä ei ole sähköä eikä kaasua. Tyttö oli asunut siellä lapsuudessaan, mutta hänen todellinen aineensa asui yhä siellä. (15, s. 108 – 11 ) Kertojan varjo sanoi, että Kaupunki oli kertojan ja hänen mielikuvituksensa luoma ja ylläpitämä. (20, s. 146) Ja kertoja sanoi, että Kaupungin pitäisi olla varjon maa. (20, s. 147) Ja varjo sanoi, että ihmisten kaupungissa ei pitäisi tietää, että he ovat varjoja. ; Varjo sanoi, että tässä Kaupungissa on paljon ristiriitoja alkuperästä lähtien. Joitakin laitteita asetettiin ratkaisemaan ristiriitoja ja toimintoja (pedot, unien lukeminen ja niin edelleen) sääntöinä. Ja Kaupunki oli hyvin tekninen ja keinotekoinen paikka. (25, s. 176-177)

Todellinen maailma (tämä maailma)

Tokio (19 – )

Z Town – Paikka, jossa kirjasto on olemassa(-ed). Pieni paikallinen kaupunki vuoristossa, Fukushiman prefektuurissa, Tohokun alueella. Sinne on tarpeen käydä Tokiosta, vaikka Kohriyama Hohoku Bullet Trainillä, ja vaikka Aizu-Wakamatsu junalla, sitten siirtyä ajamaan paikallisjunalla. (30 -)

(…)

Paikat (huone, kauppa, koulu, julkinen tila, asema)

Luku 1

Liberary of the City – Epäspesifinen vanha kivitalo, laittaa kilpi numero “16”, ja puinen ovi oli hyvin raskas. Etuhuone on 5 neliömetriä, vaatimaton ja nuhjuinen, takahuone on melkein samanlainen ja siinä oli ovi pinoihin. (5, s. 28 – 29) Kaupungin kirjasto varastoi kirjojen sijaan vanhoja unelmia. (s. 39) Mielestäni paikka on kuin kristinuskon pyhä paikka.

Keskusaukio

Portti – Kaupungin ainoa muurin portti.

Valimo

Petojen paikka – (s. 20)

Käsityöläisalue (9, s. 59 – 60) – Siellä on tytön koti.

Asuinalue (10, s. 61) – Alue oli ollut kaupungin virkamiesten ja sotilaiden asuinalue, mutta se raunioitui. Kertojalle pidettiin pientä ja yksinkertaista huonetta kaupunginosassa.

Paikka, jossa varjo asui – Paikka sijaitsi kaupungin ja ulkomaailman välisessä välitilassa. (14, p. 103)

Side – Kaupungin eteläpäähän muodostui Kaupungin joen outo side. (16, s. 117)

Luku 2

Z Townin kirjasto – Rauhallinen kaksikerroksinen puurakennus Tohokun alueen vuoristossa, oli vanha mutta hiljattain kunnostettu. Talo oli ollut viinanvalmistajan tehdasasunto. (30, s. 212 – 213) Pohjimmiltaan kirjasto oli herra Koyasun yksityisomaisuutta. (39, s. 309 – )

50 vuotta vanha puutalo (31, s. 226 – ) – Z-kaupungissa sijaitseva talo, johon kertoja muutti ja jossa hän asui.

Huone kirjaston syvyyksissä (34, s. 258 – ) – Siellä oli puuhella on sama, joka innostui kaupungissa. (34, p. 261)

(…)

Keskeiset elementit, avainsanat ja avainsanat

Varjo (1, 8, 9) – Kaupungin ihmisillä ei ollut varjoa. Kaupunkiin ei pääse sisään, seuraa omaa varjoaan. Kertoja otti varjonsa pois ja jätti varjonsa portinvartijalle, sitten hänen varjonsa pienet työt at ulos seinästä. (9, s. 55) Tyttö sanoi, että hän tunsi olevansa joskus jonkinlainen varjo jostakin.

Muuri (1 – ) – Korkea ja erittäin vahva muuri ympäröi kaupunkia. Portinvartija sanoi: “Jos maailmassa on täydellinen asia, sen täytyy olla tämä muuri”. Eikä sitä ole tehnyt kukaan, se on ollut olemassa alusta asti. (7, s. 37) Kahdeksan metriä korkea. (15, s. 108)

Pedot (3 – ) – Kaupungissa asuu salaperäisiä petoja ; Varjo sanoi, että niiden tehtävänä on luovuttaa pois kaupungin potentiaalista negatiivista energiaa.

Torvi (3) – Väline, jolla pedot kutsutaan portille.

Portti (3 – )

Kissa (4 – )

Kirjojen lukeminen (4 – )

Raskas takki (5 – )

Vanha uni (5, s. 30 – ) – Varjo kertoi kertojalle, että vanhat unet ovat eräänlaisia henkisiä kaikuja, joita pääkappaleet jättivät ajettiin ulos.

Unienlukija (5, s. 30 – )

Syvänvihreät lasit (5, s. 30 – )

Yrttitee (5, s. 31 – 32) – Unienlukijan(kin) erikoisjuoma.

Kirjeet (4, 6) – Kertoja ja tyttö olivat kirjeenvaihtajia tosimaailmassa. Hänen kirjeensä olivat kirjoitettu konkreettisia todellisia asioita, mutta tytön kirjeet olivat kirjoitettu epämääräisiä sisäisiä asioita. Tyttö kirjoitti näkemästään unesta. Mies yritti kirjoittaa unelmaansa, mutta se epäonnistui.

“Tämä maailma” (6, s. 36)

Vanhat unet – Kaupungin kirjastossa on varastossa vanhoja unia. Niiden muoto on kuin muna ja pinta on kova ja sileä kuin marmorikivi. (7, s. 38 – 39) Vanhat unet olivat epäselviä eivät johdonmukaisia, ne ovat “kaoottista mikrokosmosta” ja “jätteiden kerääntymiä”

Tytön outo uni (8, s. 52)

Ikuinen (11, s. 66 – 67)

Kaupungin kartta (12, s. 75 -) Kertoja alkoi tehdä kaupungin karttaa omasta tahdostaan ja uteliaisuudestaan. Aluksi hän piirsi seinää saadakseen selville kaupungin ääriviivojen muodon.

Uteliaisuus (12, s. 77 -)

“Sydämeni vain jäykistyy joskus.” (13, p. 87)

“Sydämeni ja ruumiini ovat erossa toisistaan tietyn verran.” (13, p. 93)

Unilukeminen – Unilukeminen on teko, jolla vain nähdään ja koetaan vanhoja unia. Kertoja luki kolme vanhaa unta päivittäin, ja sai tunteen lukemisen ohittamisesta. (14, s. 98 – 99) Unilukeminen on varmaan menetelmä, jolla rauhoitetaan henkiä tai/ja henkisiä ainesten kaikuja ; Unilukeminen on teko, jolla vapautetaan vanha uni tai henki kuorestaan. (26, p. 181)

“Keho on pyhäkkö, jossa henki asuu”. – Portinvartijan sanonta. (14, p. 107)

Teemapuisto (16, s. 128)

Psykologinen aitaaminen pelkona – Varjon sana. (25, p. 176)

Luku 2

“Todellisuutemme etenee erottuen useisiin polkuihin kussakin sisäpuolellamme.” – Kertojan monologi luvun 2 alussa. (27, s. 186)

Tummansininen baretti (28, s. 195 ; 30, s. 219 – 224 ; 40, s. 338 – 339) – Tummansininen baretti, jonka kertoja näki pitkässä unessa, sitten hän perusti sen pääkirjastonhoitaja loon Z?? Kaupungin kirjastoksi. Baretti on Tatsuya Koyasun omaisuutta. Hänen veljentyttärensä osti sen Pariisissa matkan aikana.

Hame (32, s. 231-232 ; 40, s. 338-339) – Tatsu Koyasu alkoi käyttää barettia ja hametta sen jälkeen, kun hänen vaimonsa oli tehnyt itsetuhon ja kuollut.

Musta tee (32, s. 233 – ).

Iso vanha kaivo (33, s. 251).

12 avainta (34, s. 260)

Vanha puuhella – Se oli sama kuin kaupungissa. (34, p. 261)

Koyasun kello (35, s. 273) – Hänen kellossaan oli kilpi, mutta siinä ei ollut viisaria.

Aivot, fyysinen keho ja henki (36, s. 292)

Pyhä Raamattu (38, s. 302 – 303)

(…)

Kulttuuriset asiat tässä romaanissa

Musiikki

Vaikuttavat kohtaukset ja tärkeät kuvaukset

Arvoitukset, mysteerit ja kysymykset

Ajatus & filosofia

Tulkinnat, analyysit ja muistiinpanot

Kaupungin täytyy olla sama kuin “Kovaksikeitetyn ihmemaan ja maailmanlopun” “Maailmanloppu”. Kaupunkia koskeva juoni luvussa 1 on lähes sama kuin “Maailmanloppu”.

Ja kirjaston ja kirjojen lukemisen (tai unen) motiivi muistuttaa “Kafkaa rannalla”.

Kaupungin tarinan edellinen osa on lähes sama kuin “Maailmanloppu”. Mutta tarina todellisesta maailmasta tai “tästä maailmasta” on täysin erilainen.

Kaupungin kertojan kuvaamissa luvuissa käytetään japanilaista pronominia “WATASHI”, sen sijaan reaalimaailmassa käytetään “BOKU”.

Z Townin kirjaston pääkirjastonhoitajan työ on yksinäistä työtä, eikä siihen liity muita kuin Soeda ja Yoyasu. Se vastaa siis unilukijan työtä.

Johtopäätös

Mielestäni tämä romaani on elävä yhdistelmä hänen ainutlaatuista tyyliään urbaaneista seikkailukertomuksista (“Kovaksikeitetty ihmemaa ja maailmanloppu” “Tanssi, tanssi, tanssi” ja “Kafka rannalla”) ja hänen toista ainutlaatuista tyyliään romanttisista romaaneista (“Norwegian Wood” ja “Sputnik Sweetheart”). Se on yksi hänen kirjallisuusuransa suurimmista hedelmistä.

Tämän romaanin koko sanoma on se, miten selviämme todellisuudesta ja/tai tarinoista.

Details of the Book

The City and Its Uncertain Walls
Haruki Murakami
Shinchosha, Tokyo, Japan, 13 April 2023
672 pages, JPY 2970
ISBN: 978-4103534372

Related Posts and Pages

-Symmary Synopsis & Book Review | The City and Its Uncertain Walls

Timeline of Haruki Murakami

Works of Haruki Murakami

Literature / littérature / Literatur Page